Minun puoleni

Vapaa-ajalla hurahtaja ja sosiaalinen avoin kirja, joka kertoo omista asioista ilman suodatinta. Usein huonomuistinen, ihmisiä ja nimiä huonosti muistava, ihmisten välisiä verkostoja ymmärtämätön hölmöilijä. Mukava, hauska ja ihmiset sellaisenaan vastaanottava, suvaitsevainen ja lämmin tyyppi. Töissä myös pitkäsanainen höpöttäjä, mutta perusteellinen, analyyttinen ja ihmisläheinen. Se olen minä! Tiedän, että voin hyvin jatkaa näin ja olla tyytyväinen itseeni, kehittyä, nähdä vahvuuteni ja hyväksyä puutteeni. Osaan nauraa ominaisuuksilleni ja minua ei haittaa vaikka niistä välillä puhutaan jopa porukassa. Leikillään tai vakavissaan moni on multa vuosien mittaan kysellyt olenko käynyt testeissä. Sulla varmasti on adhd (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)! Ja tätähän ei ole siis tutkittu ja mulla ei ole mitään diagnooseja.

Viime aikojen yleisen aktivoitumiseni kautta adhd-aiheesta on tullut ihan liian mielenkiintoinen, jotta sen voisi painaa taustalle. Aion selvittää tämän! Prosessi on jo käynnissä, mutta en vielä tunne sitä ollenkaan. Tiedän, että on tulossa testejä ja haastatteluja. Ehkä myös läheiseni (vanhempani) kaivavat vielä tietoja ja muistikuvia lapsuudestani. Ilman diagnooseja otan jo vähän ennakkoa. Koska en malta!

Onko mulla häiriö, jota pitää hoitaa? Tuskin… kuten sanottu, voin jatkaa näin. Voisiko mulla olla häiriö, jota kannattaa hoitaa? Luulen, että voisi!

• Kuuntelemisen taidon puutteet – oman asian nostaminen päällimmäiseksi. Toisen keskeyttäminen, malttamattomuus muodostaa ensin mielipide toisen puheista
• Hurahtaminen uuteen taitoon, harrastukseen tai mielenkiinnon kohteeseen ilman tasapainoa
• Monen keskeneräisen asian pyörittely ja jäsentelyn tarve ennen yhteen tarttumista
• Lukemiseen keskittymisen vaikeus – omaksumisen haastavuus, tarve kerrata heti uudelleen
• Ajantajun tai tarvittavan ajan arvioinnin vaikeus
• Paikallaan olon vaikeus
• Pettymysten tai epämiellyttävien tunteiden sietäminen sellaisenaan – ilman että tilalle tarvitaan nautintoja, mielihyvää tuottavia pikavoittoja

Siinä lista ainakin joistakin puutteistani. Tiedostamalla näitä voi hallita ja olenkin näissä kehittynyt. Olisin jopa yllättynyt ja hämilläni, jos mulla ei todeta koskaan adhd:tä. Ymmärtääkseni aiheuttajan tiedetään olevan ainakin osaksi geneettinen, mutta yksittäistä aiheuttajageeniä ei ole löydetty.

Oirelistoja on netti täynnä, mutta keskityn nyt paljon kiinnostavampaan puoleen eli piilevään potentiaaliin:

Varastoidut voimavarani?

Hurahtaminen parhaimmillaan on intohimoista suhtautumista, tiedon ahmimista ja terveen itseluottamuksen nostamista uusista tiedoista taidoista saadulla nosteella. Se voi antaa (kuten blogihurahdukseni nyt) tervettä sisältöä, varmuutta, ymmärrystä ympäroivästä maailmasta ja vähentää onnellisuuden ja ”pikavoittojen” hakemista muualta, turhuuksista. Hurahtaminen yhdistettynä parempaan levollisempaan keskittymiskykyyn voi lisätä luovuutta ja hyödyllisiä oivalluksia. Jos en niillä oivalluksilla rikastu tai menesty aineellisesti niin voin rikastua mielellisesti ja energisoitua!

Hurahtamisen kääntöpuolella on kyky jättää kiinnostavimmat asiat odottamaan seuraavaa kertaa velvollisuuksien edessä. Jos onnistun tämän tasapainon löytämisessä, olen paljon vahvempi!

Kuuntelemisen taidon kehittämiseltä odotan paljon. Olen kehittynyt, mutta kaukana tavoitteesta. Saan jonain päivänä adhd-diagnoosin tai en, tässä aion parantaa. Oppia rauhallisuutta ja oppia luottamaan, että muistan juuri toiselta kuulemani asiat ja että pystyn jäsennellä ajatuksiani rauhassa ennen kuin on pakko saada tuoda ne julki!

Toistaiseksi paineensietokykyni ja kriisinhallintaominaisuuteni ovat olleet hyvät. Suoritusmoodin löytyminen kriisin hetkellä on osoittautunut tärkeäksi. Tätä on testattu ainakin lapseeni kohdistuvan vuosia kestäneen vääryyden käsittelyssä. Toisaalta osa isoimmista kriiseistäni, kuten läheisteni menettäminen, on vielä kokematta, ja haluan olla parhaimmillani, jos ja kun niitä tulee. Haluan olla jatkossa paisuttelematta omia pienempiä ”kriisejä” ja ymmärtää paremmin, että muilla faktisesti on ollut paljon suurempia vastoinkäymisiä kuin mulla!

Riskinottaja en koe ikinä olleeni, päinvastoin! Voisin saada lisää rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tavoitella jotakin uutta ja suurta ja vähentää varovaisuutta ja epävarmuutta. Tehdä päätöksiä tehokkaammin ja vähentää epäröintiä. ADHD-ymmärryksen tai hoidon kautta tämä itseluottamus ja rohkeus voisi kasvaa.

Nämä asiat tietenkin auttaisivat edelleen menestymään paremmin mm. parisuhteessa, oman talouden hallinnassa ja kaverisuhteiden ylläpidossa.

Tekoäly (ChatGPT) löysi tällaiset mahdollisuudet:

ADHD-diagnoosin saaneilla on usein monia vahvuuksia, kuten:

🔹 Luovuus ja innovatiivisuus – He ajattelevat usein laatikon ulkopuolella ja keksivät omaperäisiä ratkaisuja.
🔹 Nopea ongelmanratkaisukyky – He pystyvät reagoimaan nopeasti ja mukautumaan muuttuviin tilanteisiin.
🔹 Energia ja intohimo – Kun jokin asia kiinnostaa, he voivat uppoutua siihen syvällisesti ja tehdä töitä väsymättä.
🔹 Riskinotto ja rohkeus – He eivät pelkää kokeilla uusia asioita ja voivat menestyä yrittäjinä tai luovilla aloilla.
🔹 Hyvä kriisinhallinta – Paineen alla monet ADHD-ihmiset suoriutuvat erityisen hyvin ja pysyvät toimintakykyisinä.
🔹 Empatia ja tunneäly – He voivat olla poikkeuksellisen herkkiä aistimaan toisten tunteita ja tarpeita.

Kun ADHD:n haasteet saadaan hallintaan, nämä vahvuudet voivat olla suuria etuja niin työelämässä kuin muussakin elämässä. 💡🚀

Jos ADHD, neurotyypillisyys tai -epätyypillisyys ja ko. piirteitä omaavien sulautuminen ”tyypillisten” sekaan niin työelämässä kuin vapaa-ajalla kiinnostaa, suosittelen lukemaan:

Neuromoninaisuus, häpeä ja psyykkinen turvallisuus asiantuntijatyössä (Vieraskynä, Tero Jääskeläinen (Toisintekijät), 31.5.2023, ADHD-liitto)

Onko neuroepätyypillisyys vaiettu aihe työpaikoilla? Monimuotoisuus pitää valjastaa vahvuudeksi! (STTinfo/Gofore – artikkeli 3.5.2023

Yleistä neurokirjosta ja neuropsykiatrisista vaikeuksista (Opinvoimala, Otavian tuottama verkkoympäristö)

Ja loppuun pieni itsearviointi! Tän kirjoitus oli mun mielestä tosi helppoa! Mutta mutta…Koneella istuessa nyt kuitenkin meni kolmisen tuntia. Samassa ajassa rakkaani nousi (mun jälkeen) ylös, suunnitteli päiväohjelman, teki mulle aamupalan, joi aamukahvit, järjesteli olkkarin, katteli sarjaa ja muutaman muun jutun. Ja omast mielest olin taas tosi fokusoitunu ja tehokas. 🙂