Laskuri lähti käyntiin uudenvuodenpäivästä ja reilut 40 päivää on nyt takana ilman alkoholia. Mietin äsken, mikä tässä on vastannut odotuksia ja mikä on yllättänyt. Vastaus molempiin on sama, eli kaikki! En ole puhunut kavereille tipattomasta, koska tää on mulle paljon enemmän. Kuin joillekin uusi harrastus tai haave, jota on kauan miettinyt kokeilevansa, sellaiseen voisin tätä innostusta verrata. Olo on mahtava ja muuttuu kevyemmäksi viikko viikolta. Vaikkakin selkä on kiusannut ja aamuisin liikkuminen tuskallista.

Samaan aikaan vuoden alussa hain tueksi terapiasessioita kokonaisvaltaiseen mielenterveyteeni liittyen useampaakin kanavaa avuksi käyttäen. Tavoitteina oli ja on ymmärtää miten kaikki uudet ja vanhat tapahtumat ja verkostot elämässäni minuun vaikuttaa, samoin alkoholi. Ei mulla ollut oikeastaan aavistusta tuleeko mulle olemaan vaikeaa luopua kaljalla käynneistä, baariympäristöistä tai tilanteista ja hetkistä joita niihin liittyy. Urheilun jälkeisistä hyvin ansaituista tai stressaantunutta oloa helpottavista parista. Mistä osaisin ottaa tilalle kaljan korviketta, jotta pystyisin tekemään muutoksen?

Toistaiseksi mun kokemukset ovat levolliset ja täysin muuttumattomat näiden muutamien viikkojen välillä. Mulla ei ole tarvetta pakoilla yhtäkään ihmistä, tilannetta tai ympäristöä, joka liittyy vanhaan minään. Muutoshalu on niin vahvasti sisältäpäin peräisin, ettei minua horjuta nähdä muiden juovan tai suhtautuvan minuun tietyin vanhoin odotuksin. Päätökseni oli ja on jatkaa näin ainakin huhtikuun puolelle, mutta nyt mietin tosissani myös sitä, miksi tai millä pelisäännöillä edes haluaisin luoda uuden suhteen alkoholiin. Kertaakaan ei ole mietityttänyt, onko tämä turhaa tai pitäisikö ”kokeilu” lopettaa. On ollut tosi upeaa nähdä monien kaverien ja tuttujen suhtautuvan mun päättäväiseen muutokseeni täydellä tuella kunnioittaen, arvostaen ja vakavissaan. Iso kiitos teille!

Lasten koulu- ja työnhakuasiat, politiikan ja maailmantilanteen seuraaminen, lehtien lukeminen, blogiprojekti, uudet harrastuskaverit ja lajit, Xamk Pulse-kurssit, tulevaisuuden suunnittelu ja asioiden hoitaminen, kiinnostus muita ihmisiä kohtaan. Siinä esimerkkejä jutuista, joissa mun aktiivisuuteni ja energiani on kasvanut. Tunnen olevani vielä takamatkalla, mutta kyvykäs mihin vaan.

Eli muutoksen ansiosta energiaa ja keskittymiskykyä on tullut valtavasti lisää, mahtavaa! No nyt se varmaan näkyy töissä, parisuhteessa ja kavereillekin avoimuutena ja aktiivisuutena? Pakko tunnustaa, että oikeastaan ei vielä, vaan jopa päinvastoin! Tässä ekassa aallossa mulle on käynyt niin, että mun huumaantuminen oman elämän kuntoon laittamiseen on palauttanut uskoa onnellisuuden tavoitteluun. Seurauksena on ollut kaksi asiaa.

Työmotivaatiota on pitänyt vähän pakottaa. Kun vuosia vallinneet lukot ja mieleni poissulkemat mahdollisuudet ovat alkaneet aukeilla, tunnen pystyväni hyviin valintoihin ja odotan vapaa-aikaa kuumeisesti! Työ ei olekaan yhtäkkiä pakokeinona kriittinen.

Toinen ilmiö on ollut se, että vapaa-ajalla olen ottanut niin monta asiaa työn alle samassa jaksossa ja vuorokaudessa ei meinaa riittää tunnit. Saman olen kokenut ennenkin silloin, kun työ- ja liikuntamotivaatio on noussut. Silloin otan enemmän työn alle, ja hyvästä draivista huolimatta arki muuttuu rankemmaksi! Luotan siihen, että nämä ongelmat tasaantuvat ja mieleni malttaa paremmin odottaa kaikkia vapaa-ajan uusia nautinnollisuuksia.

Olennaista mulle on seuraavaksi tajuta, ettei alkottomuuden tai muun valveutuneisuuden ja aktiivisuuden kasvun pidä johtaa siihen, että maksimoin multitaskaamisen ja yritän korjata liian montaa asiaa kerralla. Se ei ole kestävää. Asioita pitää laittaa uuteen uskoon vähitellen ja maltilla ja vuorokauteen pitää jäädä tilaa vähän pysähtymisellekin. Palaan taas tasapainoon ja siihen, että hurahtamisista pois opettelu on raakaa työtä. Tulos ei tule pelkästään hyvillä valinnoilla ja elintapojen parannuksella ja terapialla. Se taito mun pitää ihan erikseen opetella .