Päivittyvä päiväkirjajulkaisu alkoholittoman jakson tuntemuksistani

8.6.2025

Toukokuun viimeisenä päivänä mittariin tuli 150 nollapäivää ilman alkoholia. Sinä lauantaina valmistautuessani saliryhmäkaverin läksiäisiin tein päätöksen katkaista putken ja siirtyä haasteeni seuraavaan vaiheeseen eli omilla pelisäännöillä kurinalaiseen alkoholinkäyttöön. Olen edelleen ylpeä tuosta alkuvuoden jaksosta ja tiedän, että se jätti paljon viisautta ja kokemuksia, jotka vaikuttavat mun valintoihin tästä eteenpäin. Ilman selkeää lopullista päämäärää ja kenties juuri siksi jakso oli todella helppo toteuttaa ilman mitään houkutuksia ja pohdintoja.

Pidin alusta alkaen aika todennäköisenä, että haluaisin nauttia tietyissä tilanteissa alkoholijuomista jatkossa enkä haluaisi tässä vaiheessa tehdä päätöstä absolutismista. Senkin aika voi vielä koittaa, kuka tietää!

Tuo ilta 31.5. oli mulle tärkeä ja se rauhoitti mieltä jatkon kannalta. Se oli hyvä esimerkki siitä, mitä itse pidän terveellä pohjalla olevana alkoholinkäyttönä. En ollut niinkään kiinnostunut siitä monta olutta nauttisin, vaan mietin enemmän sitä tilaisuutta miksi ja missä sen tekisin. Iloista väkeä, sopivasti tuttuja ja tuntemattomia ja kivoja keskusteluja.

Muutama oluttölkki ei vaikuttanut seuraavan aamun menoihin ja myös päätöksestä rikkoa nollaputki jäi viikko sitten hyvä fiilis ilman mitään morkkista. Viikkoa myöhemmin, tänä viikonloppuna perjantaina kävin myös autolla pistäytymässä eräillä ”kyläfestareilla” ja paikallisen soittoravintolan kesäisellä terassilla. Jälleen loppuilta meni hyvässä mielenrauhassa ja kotioloissa leväten!

Tästäkin jäi jälkikäteen pelkästään hyvä tunne. Voin valita tilanteet, olla järkevä ja ottaa tilanteesta ja myös niistä illan ja aamun seuraavista tapahtumista kaiken irti. Ei tunnu enää pahalta myöskään juoda yhtä ja poistua paikalta eikä tule vanhaan tapaan fomo-ajatusta, että missaisin jotakin ainutlaatuista.

Näiden kahden viikonlopun kokemukset vahvistavat mulle ajatusta, että mulla on nyt hyvät lähtökohdat pitäytyä mun omissa säännöissä ja rajoissa. On selvää, että tässä kesän kynnyksellä on myös oltava tarkka näistä säännöistä. Mun uudet tiukat säännöt tukevat liikuntaa ja urheilua, kaverien näkemistä, rahantuhlauksen estämistä, selkeää viikkorytmiä ja arjen suorituskyvyn varmistamista.

Yhtä lailla nollaputken päättymisen myötä mulla vahvistuu ajatus, että koen jälleen olevani enemmän elossa ja ehjä kuin alkuvuoden aikana. Kaikista myönteisistä tunteista ja fyysisistä merkeistä huolimatta alkuvuosi oli poikkeustila, joka herätti myös vajavaisuuden tunteen. ”Ehkä vielä jonakin päivänä uskallan ja voin sallia tietyt nautinnot!” ”Olla vapaalla niinkuin muutkin!” Nyt tuntuu, että oon taas kykeneväinen tekemään oikeat päätökset ja etten tarvitse äärimmäisiä ”suojautumiskeinoja”.

Edellisestä kappaleesta tulee heti itselle kaksi ajatusta:

Ensinnäkin, ehkä sinäkin ajattelet, että mihin sitten edelleenkään tarvitsen alkoholia! Siihen en itse saanut alkuvuonna selkeää vastausta. Ehkä rentoutumiseen, ehkä yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseen tietyissä sosiaalisisissa tilanteissa. Ehkä juhlistamiseen, kun on tehnyt jotakin hyvää tai tärkeää. Tällaista positiivista käyttöä en siis näe ongelmallisena, mutta ero siihen yksinäiseen, turruttavaan ja pakoilevaan tissutteluun on kuin yöllä ja päivällä ja sellaiseen en ole enää valmis.

Toiseksi, vertailu muihin on vaarallista ja turhaa. Alkuvuonna opin, että iso osa baareissa tapaamistani ”vakionaamoista” ei kelpaa mulle järkevän alkoholinkäytön vertailukohdaksi siihen arvioon, mikä on normaali terve suhde juomiseen. Suuri osa noista mukavista, aidoista ja ihanista ihmisistä kärsii jo nyt, antaa alkoholin hallita kalenteriaan, vesittää tavoitteitaan tai on vähintään sillä kestämättömällä polulla.

Näissä päätöksissä ainoa oikea tapa on kuunnella omaa kehoa ja mieltä, peilata omaa historiaa ja visioida omaan tulevaisutta ja uusia mahdollisuuksia. Miettien mikä parhaiten palvelee omaa kokonaisvaltaista onnellisuutta.

Kesää ei ole tähän asti näkynyt, mutta tuntuu että nyt viikonloppuna se taisi vaivihkaa alkaa! Kesä ja iloiset ihmiset on valtava buusti mun mielentilaan ja tänä viikonloppuna on ollut kiva kierrellä tapahtumia ja nähdä kesäfiilis ihmisten kasvoilla. Ulkoliikunta, tapahtumat, kesäterassit ja ulkona liikkuvat lomafiiliksellä olevat ihmiset tarjoavat nyt loistavat puitteet uuden alkoholisuhteen tottumusten luomiselle.

24.5.2025

Toukokuun mittaan on vahvistunut tunne, että liikunnan ja fiksun syömisen tuomaa hyvää kevyttä oloa on ikävä ja haluan tavoitella sitä. Ehkä se kuitenkin on minussa, että selkärangattomuus ja laiskottelu ei voi jatkua tietyn pisteen yli. Oon jotenkin paremmin ymmärtäny, että uudet taidot ja maailmankäsityksen laajeneminen on mulle jatkuvasti saatavilla eikä niissä asioissa ole kiire!

Viime päivityksessä oon valitellu irtautumistani liikunnasta ja miten motivaatio on sammunu. Just nyt tuntuu oikeastaan päinvastaselta. Ettei se urheilun tuoma hyvä fiilis koskaan multa tule unohtumaan ja löydän kyllä sen motivaation uudelleen. Tällä kertaa tilanne vaati, että oon saanut kahta eri kautta, työfyssarin ja yksityisen naprapaatin taholta, saman tuomion. Ettei kyseessä ole lopullinen nivelien loppuunkuluminen, josta saisi hyvän syyn johonkin ikäkriiseilyyn. ”Ihme, että oot noinkin vähillä vaivoilla selvinnyt näin pitkään!” Pikkujuttu, vähän jumeja auki ja hermot liikkeelle, anna mennä vaan niin paljon kuin kestät hermoja ärsyttää, et siä niitä rikottuu saa!”

Kohokohtia oon viimeksi peräänkuuluttanu. No ei sellasia ole ollut, vaan ihan perusarkea. Matkustuskuumetta! Töissä painetta ja riittämättömyyden tunnetta ja kotona jotenkin uudenlaista aikakautta lasten kehitysvaiheiden kanssa opetellessa. Nyt ei ole mietityttänyt alkoholi ollenkaan. Jotenkin se ei enää ole siinä keskiössä. Ehkä siks, että päivä päivältä vähemmän pelkään ajautuvani takasin vanhaan elämänrytmiin. Se vahvistuu, että tiedän etten palaa. Samalla, kun koen hyviä aamuja, järkevää rahankäyttöä ja aivojen monipuolisempaa toimivuutta, tuntuu yhä turhemmalta miettiä käyttävänsä aikaa ja rahaa baari-iltoihin tai turhiin ”tapatuoppeihin”.

Toivon, että pian 5 kk puhtauden jälkeen mun seuraava uusi vaihe olisi katsoa enemmän ulospäin itsestäni ja löytää paineeton ja vilpittömän iloinen lähestymiskulma muutamiin hyviin ystäviini. Että ei tarvisi itse varoa ajautumasta vanhanlaisiin puheisiin, jotka vaarantaisi irtioton vanhasta arjestani, tai rajoituksiin yhteisissä aiheissa. Mun kaverit kyllä osaa ja on jo nyt osannut hienosti antaa siihen mahdollisuuden eli tuo on ollut varmaan oman pään sisäisen rajoite tai pelko, liittyen omaan muutokseen ja sen menettämisen pelkoon.

Viikonlopun ohjelmasta. Työviikon jälkeen odotukset oli korkealla, että olis sitä parisuhdeaikaa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Eilinen oli just sitä, ja yhteiset aamukahvit oli harvinaista herkkua. Suunnitelma eli ja muuttui niin, että huomenna illalla vasta nähdään, ja tähän liittyykin yks iso muutos minussa.

Aiemmin olisin tuntenu olevani ”orpona piruna” yksin ja luonu kriisejä pääni sisällä tälläsissä tilanteissa, mut nyt on levollinen ja kiva olo viikonlopun suhteen. Omaa aikaa ja kiireetöntä tekemistä, ystävien näkemistä kohta padelkentällä, lasten asioita ja liikkumista. Tiettyjä blogiasioita listattuna joita voi tehdä pois omaan tahtiin sen minkä kiinnostaa. Omaa sisältöä ja lisäarvoa ilman, että sitä on pakko saada muualta! Oikea tie ihan varmasti ja kauan odotettu tunne. Positiivisen ikävöinnin tunnetta pakkomielteisyyden sijaan.

Mieli on aikalailla kirkas, ja saan hyviä onnellisuuden tunteita pienemmistä tai arkisita asioista. Vaikkapa mun teinipojan ja sen kaverin illan- ja yönvietosta meillä. Viimiset ajat, kun on noita yökyläilyjä, joissa jätkät ahtaa herkkuja, nauraa hervottomasti ja pelaa yötä myöten, ovat vähään tyytyväisiä. Tai ehkä tuo ei ole vähän vaan kaikkein eniten. Itsekin kaipaavat vielä joskus noita hetkiä. Pysäyttävää ja ilahduttavaa seurailla vierestä, miten ystävyys perustuu aidosti siihen, että viihtyvät yhdessä.

Suurin ero viime vuoteen on ollu ajatukset ja yöunet. Mulla tulee joka ainoa päivä ajatuksiin paljon asioita, joita mietin joko ylpeydellä, ilolla, isänmaallisuudella tai sitten epäuskoisena, tuttujen tai tuntemattomien saavutuksista iloiten tai pureskellen maailman epäkohtia tai vääryyksiä. Ei mulla ennen ollut mun päässä tilaa muulle kuin mun omille peloille, stresseille ja potentiaalisille mielihyville. Mistä haen itselleni hyvän olon että pärjään ja torjun ahdistukset, unohtaen taka-alalle oman todellisen asemani ulkomaailmaan nähden, unohtaen menevätkö omat asiani pitkässä juoksussa hyvään suuntaan.

Painajaisia en näe, vaan enemmänkin outoja täysin selittämättömiä unia, joissa sekoittuu aikakaudet, henkilöt, fakta ja fiktio. Ahdistavien kokemusten sijasta saan niissä unissa enemmänkin positiivisia viestejä, ymmärrystä tai tunnustusta tai niissä ympärillä olevat ihmiset on ilosia ja ystävällisiä. Voit olla ”keittiöpsykologi” (linkki ko. hakusanaan blogit.fi-sivustoon!) ja kertoa mulle mitä nää unet merkitsee ja mistä ne mahtaa kummuta!

En väitä etten olisi itsekeskeinen edelleen ja etteikö mulla olisi paljon opittavaa kuuntelemisen taidossa. Joka tapauksessa taakka omilta harteilta on keventynyt, kun mieleen mahtuu enemmän ympärillä olevaa eikä pelkästään omien asioiden pyörittelyä. Tästä on hyvä jatkaa päivää #142. Kivaa viikonloppua tutut ja tuntemattomat!

21.4.2025

On maanantai, 2. pääsiäispäivä ja nousin ennen viittä suihkuun ja aamukahville! Selkä oli taas aivan romuna ja kivutonta asentoa ei löytynyt, nenä tukossa allergioista ja jotenkin teki mieli aloittaa jo uusi päivä. Juuri nyt kirjoittaessani tuntuu mukavalta kuunnella kevätsateen kohinaa, räystästen ropinaa ja pikkulintujen laulua. Pitkät pääsiäispyhät loppuvat tänään maanantaina ja ajatukset siirtyvät pikkuhiljaa lapsi- ja työviikkoon! Edessä on kaupassa käynti, asettuminen omaan kotiin ja huomisen työpäivän mieleen palauttelu.

Pääsiäinen meni ilman mitään aikatauluja ja sadekelien takia aika pitkälti sisällä. Lauantaina meillä oli Lappeenrannan käynti kesärengaskaupoilla ja siihen perään renkaanvaihto. Eilinen menikin melkein kokonaan blogin kehittelyssä koneella istuessa. Loppujen lopuksi hyvä ja kiireetön viikonloppu! Vaikka yhteistä ohjelmaa ei sen enempää keksittykään, meillä oli ”yhdessä erikseen” omaa aikaa ja kuitenkin läheisyyttä myös.

En ole tyytyväinen omaan kehitykseeni juuri nyt. Liikunnan iloa on ollut tosi vaikea löytää ja edelleen se tasapaino on hukassa. Kuntosali tai lenkkeily ei kiinnosta, kun joka päivä pelkkä pukeminen ja liikkuminen kotona tuntuu selässä ja jaloissa pahalta. Kun ei ole motia urheiluun, ei oikein ole kiinnostusta järkevään syömiseenkään ja tulee napsittua kaupasta karkkia ja suklaata. Ja niitä pyöreitä karamellivohveleita, aijai! Motivaatio on täysin kateissa! Sängyssä makailu tai läppärin ääressä istuminen pahentaa selän tilannetta selvästi, mutta silti koen henkisen pääoman, uusien tietojen ja taitojen opettelun paljon kiinnostavammaksi kuin kehosta huolehtimisen. Väärin, tiedän! Tasapaino pitäisi löytää ja fyysistä hyvinvointia ei voi erottaa henkisestä.

Olen päättänyt, että väkisin pakottamalla en lähde liikkumaan. Mulla se ei mene niin, että sitten tulee parempi mieli ja hetken päästä tuntuukin jo hyvältä, kun saa raitista ilmaa ja pääsee liikunnan makuun. Ei välttämättä tunnu, vaan voi olla ihan ultimaattista paskaa! Usein pakolla liikkuminen on vain kaduttanut ja takaisin kotiinkin olen monasti parin minuutin jälkeen kääntynyt. En siis ponnekkaasti lupaa itselleni lenkkiä tänäänkään, vaan jään odottelemaan että joko vahvempi itseinho, ahdistus tai se positiivinen ”vapaaehtoinen” levännyt energinen olo ajaa mut liikkumaan.

Viime aikoina on tuntunut jokseenkin merkityksettömältä lähteä myöskään kaupungille ihmisten ilmoille. En viitsi mennä arki-iltaisin tai viikonloppunakaan kahviloihin tai baareihin istumaan, koska suurin tarve juttuseuralle ja sille jatkuvalle tilanteen päivitykselle on sammunut. Ei mun tarvi enää tietää ketä missäkin on tai käydä pintapuolisia keskusteluja baarissa. On siis ollut helppoa olla poissa ja tuttujen näkökulmasta ns. kateissa. Onko ne puolituttujen tai ventovieraiden kanssa keskustelut olleet turhia vai tärkeitä? Enkö lopulta vain osaa jutella luontevasti tai kuunnella nyt kun siihen ei liity parin oluen tuoma noste? Tottakai myös suurta osaa näistä keskusteluista kaipaan ja mietin vielä toisinaan, olenko jotenkin lakannut elämästä.

Tuntuu pahalta, että jälleen ystävien kanssa on ollut jotenkin vaikeaa pitää yhteyttä. Ei siksi, etteikö he olisi ihan yhtä hienoja tyyppejä kuin ennenkin ja etteikö heidän kanssaan osattaisi keksiä tekemistä. Alkoholin jättäminen pois sosiaalisista tilanteista, fyysinen puhdistuminen ja sitä kautta omien ajatusten aktivoituminen on ollut totuttelua ja mieli tuottaa koko ajan tosi paljon uusia asioita, joita haluan selvittää. Maailmanpolitiikkaa, some- ja markkinointialaa, ilmiöitä, trendejä, yksilötason muutostarinoita… kaikki tuo äärimmäisen mielenkiintoista. Sen sijaan, että haluaisin syöksyä juttelemaan kavereille mm. näistä aiheista, tuntuu, että mun on pakko sivistää itseäni. Että olisin vuosia ollut nukuksissa ja mennyt virran mukana seuraamatta mitä maailmalla, ja ihan käsieni ulottuvilla, tapahtuu. Toivottavasti tiedonjanokin tasaantuisi pian. Se mahdollistaisi hetkessä elämisen ja muiden huomioimisen.

Olo on tosi ristiriitainen. Tuntuu, että ei ole mitään suuria kohokohtia, joita odottaisin. Toisaalta tunnen, että näin tämän kai pitääkin mennä. Totutella tasaisempaan elämään. Mun tarve paeta todellisuutta on joka tapauksessa kadonnut ja itselleni käyttämää aikaa arvostan pitkästä pitkästä aikaa. Itse asiassa arvostan sitä niin paljon, että olen välillä kuin tulisilla hiilillä, jos multa jää päivän uutiset lukematta tai mulle on kertynyt listaa asioista, joista aion ottaa selvää.

En missään nimessä aio muuttaa nyt mitään liittyen alkoholittomuuteen, ainakaan kevään tai alkukesän aikana. Haluan nähdä ja tunnistaa itsessäni kaikenlaiset muutoksen vaiheet, helpot ja vaikeat. Toivotut ja ei toivotut. Jotta voisin sanoa, että haluan alkoholin mukaan johonkin tilanteisiin, mun on ensin nähtävä sen hyvät puolet ja tultava siihen tulokseen, että multa puuttuu jotakin merkittävää ilman sitä. Ja se vaatii, että selvitän ensin mitkä tuntemukset ovat ohimeneviä muutoksen vaiheita ja mitkä ovat osa omaa syvempää olemustani, luonnettani ja persoonaani.

Kivaa alkavaa lyhyttä ja keväistä viikkoa sinulle!

5.4.2025

Eilen meillä oli teatteri-ilta ja pitkästä aikaa tuli alkuillasta tunne, että olisi kiva ottaa muutama olut tai jokin yhteinen drinkki maisteltavaksi. Sitten esityksen jälkeen fiilis muuttui ja mielihalu meni ohi. Illasta jäi hyvä fiilis ja työviikon jälkeinen väsymys sai hyytymään sänkyyn hyvissä ajoin jo yhdeltätoista!

Minut on oikeastaan yllättänyt se, kuinka helppo on aina viimeistään loppuillasta olla levollinen ja kuinka ”väkisin” baarissa yhdellä tai parilla nollaprosenttisella käyminen vain siksi, että pakottaisi itsensä ihmisten ilmoille, tuntuu jopa vastenmieliseltä ja tylsältä.

Alkoholittomuuteen liittyvissä kirjoituksissa ja myös hoito-ohjelmissa usein todetaan, että on paljon ihmisiä, jotka eivät juo! Et vaan huomaa niitä tai mielessäsi olet siinä vanhassa todellisuudessasi ja oletat kaikkien päälimmäisen ajatuksen olevan alkoholilla sävytetty rentoutuminen. Keskiviikkona kaupungin täyttyessä opiskelijoista haalareineen ja samoin eilen seurueiden liikkuessa teatterilta tuli taas hetkittäin tunne, että lähes kaikilla muilla iltaan kuuluu juomat ja niiden tuoma rento fiilis.

Häviänkö siis jotakin ja jääkö tässä jotenkin yksi ilta elämättä? Tottakai välillä mietin, onko tämä minulle vain yksi hurahdus ja koenko myöhemmin että missasin jotakin! Kai sekin on jossain määrin normaalia tällaisessa muutoksessa…

Ylpeys ja hyvänolontunne raittiin jakson venymisestä ja päivälaskurin seuraamisesta on tosi vahva. Vahvimpien mielihalujenkaan hetkellä ei tunnu millään muotoa siltä, että alkoholi pärjäisi kilpailussa vastapuolella olevalle ylpeyden ja tyytyväisyyden tunteelle.

Työkiireiden ja vapaa-ajan velvollisuuksien takia se irtiotto mitä eniten odotan juomisen sijaan on tällä hetkellä kiireettömyys. Että voi istahtaa alas, pistäytyä vaikka kahvilassa tai rauhassa valmistautuneena harrastamassa jotain kevyttä liikuntaa tai avata tietokoneen. Tai että on kiireetön hetki jutella ja nauraa ns. turhanpäiväisyyksille kumppanini tai lasteni kanssa. Se antaa tyydytystä ja silloin maltan jopa olla hetkessä ja miettimättä tulevaa. Ja on jo helppoa motivoitua kotioloissa olemiseenkin.

Mielessä on ensi perjantai ja 100 päivän juhlistaminen! Jotain kivaa ja mieleenpainuvaa siihen! Ennen sitä tulevana tiistaina saanen vahvistusta prosessilleni hoitajakäynnistä, jossa käydään mm. adhd-tutkimuksen jatkoa ja labratuloksiani läpi.

Edellisen päivityksen vikassa kappaleessa hehkuttamani äijien kamppailu-urheilureissun päätin jättää välistä. En siksi, että porukka ei olisi kiinnostanut tai etten olisi kiinnostunut minulle uudenlaisista aktiviteeteista. Ryhmä on huippuhieno ja tärkeä mulle, mutta tuntui, että todella tarvitsin hengähdystaukoa ja aikaa koota taas ajatuksia ja ”kokonaisuutta” mielessäni.

Kevät on toden teolla alkanut ja sen luulisi olevan vaikeinta aikaa suhtautua alkoholittomuuteen. En usko, että se mulle aiheuttaa mitään erikoista, koska tiedän etten tee paluuta ja luo uutta suhdetta alkoholinkäyttöön ainakaan nyt kevätpuolella!

Nyt lauantaiaamuna fiilis on tosi innostunut. Ohjelmassa on ainakin lenkkeilyä keväisessä luonnossa itselle harvinaisemmalla reitillä ja vähän automatkailua. Aurinkokin näyttäytyy ja takana on hyvin nukuttu yö! Mukavaa viikonloppua!

22.3.2025

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä! Fiilikset ovat olleet vähän negatiivisemmat, mutta tätä kirjoittaessani alan nähdä myös viime viikoissa paljon hyvää ja sellaista, jonka kokeminen ei ole valumassa hukkaan vaan vahvistamassa minua. Viime viikko oli toipumista flunssasta selkäkipujen toimiessa hyvänä tekosyynä liikkumattomudelle. Jotain kävelylenkkiä ja padelia kyllä oli lähinnä pääkoppaa varten, vaikka selän kuntoutukseen vaadittava työ jäi jälleen puuttumaan. Alkuviikon tein vielä puolikuntoisena etätöitä, ja loppuviikosta tehtaalla kiireen keskellä mielessä oli jo talvilomaviikko. Kevätaurinko toi yksittäisiä houkuttelevia ajatuksia terassioluista, vaikka vielä yksikään terassi ei ollut edes avoinna.

Tänään on kulunut reilut 11 vk eli tasan 80 pv edellisestä alkoholiannoksesta. Heti tämän lomaviikon maanantaina mulla oli aika varattuna hyvinvointialueen hoitajalle aiheesta adhd-tutkimus ja siinä samalla vahvistui myös, että jatkan kokonaan ilman alkoholia ainakin kevään. Siihen on montakin syytä. Itse tutkimus vaatii raittiutta ja voisin kuvitella, että jos tulee esim. lääkekokeiluja, niin ne myös. Toinen syy on, etten keksi syytä miksi tarvitsisin alkoholia enkä tunne tarvitsevani sitä. Kolmanneksi lasken, että vanhoihin typeriin tapoihin palaaminen tuntuu pelottavammalta kuin kaljoittelun tuoma ilo tai helpotus. Eli tunnustan, että pelkokin toimii yhtenä kannustimena pysyä kiinni uudessa.

Tammikuu oli muutoskuukautena helppo, helmikuu ikään kuin ”pelailua ennen tulevia tosipelejä” ja jo vähän ”sekavampi” kuukausi, mutta maaliskuu on ollut selkeästi vaikein. En juurikaan mieti alkoholia, mutta fyysinen väsymys, selkäkivut ja henkinen päämäärättömyys ovat vieneet vallan ja luoneet epävarmuutta.

En ole taaskaan suunnitellut vapaa-aikaani kalenteriin tai kirjoitellut päiväkirjaan ajatuksia. Tasapaino on ollut kateissa. Välillä on ollut levollisia päiviä, mutta välillä ihan kamalaa arpomista! Salille, lenkille, kauppaan, kotiin vai muuten vaan ajelulle? Lähes päivittäin on tullut ahdistava fiilis, että kaikki on tekemättä ja olen haaskannut aikaani. Vaikka se oliskin mennyt lasteni tai kumppanini kanssa, ystävieni kanssa pelikentällä tai ruokakaupassa. Tyhmää…

On oikeastaan uusi läpimurto, etten ole voinut perustella alkottomuuttani urheilulla ja ammentaa juomattomuudelle sieltä merkitystä. Silti en ole ollut mitenkään kovilla. Olen ollut tyytyväinen ja ylpeä itseeni siitäkin huolimatta, että olen ollut saamaton liikkumaan. Se on tosi hyvä merkki jatkon kannalta. Samalla, kun mietin lomaviikon menneen osittain ohi, alan miettiä loman itse asiassa olleen toinen onnistuminen ja läpimurto. Mennä päivä kerrallaan ilman suuria suunnitelmia ja aikatauluja!

Tylsyyden tunne on viime viikkoina ajoittain iskenyt samalla kun ”tunnekäyrät” ovat asettuneet tasaisemmiksi. Ei ole ollut itseinhon tai pettymyksen alakuloisia hetkiä eikä baari-illan aloitukseen liittyviä dopamiinihuippuja, vaan tasaisempaa. Tylsien hetkien kokeminen on normaalia, mutta kaipa se on mulle myös ihan fysiologisesti uuden opettelua. Elinvoimainen tunne on ollut kateissa samalla kun kalenterissa on ollut korkeintaan toteutumattomia kuntosalimenoja!

Aion pyrkiä lisäämään liikuntaa, suunnitelmallisuutta ja kaverikontakteja. Nyt on ollut ehkä liikaa aikaa miettiä omia asioita. Eräs innolla odottamani lähestyvä haaste on äijäjumppaporukan reissu, joka sisältää tiukkaa rääkkitreeniä ja muulle porukalle kosteaa illanviettoa. Ennakkoon jännitän eniten omaa fyysistä kuntoani ja miten pärjään mukana, ja olen melko luottavainen, että osaan nauttia reissusta ja loistavan porukan seurasta ilman alkoholia.

8.3.2025

Alan olla selvästi parempi päivitys itsestäni! Takana on nyt 66 päivää ja elämä tuntuu oikein kivalta. Eilen pe-iltana kävin parin viikon flunssa-, selkäkipu- ja työkiirejakson jälkeen istumassa ystävien keskellä kahdessakin eri porukassa pubissa. Kymmenkunta erittäin mukavaa kaveria olivat eri juomilla liikenteessä, mutta tuntui ihan toisarvoiselta miettiä mitä itse siemailen! Oli naurua ja henkeviä keskusteluja elämänkokemuksista myös. Tuntui, että minut otettiin myös hyvin vastaan eikä juomattomuuteni tunnu vaivaavan myöskään muita. Silti tuntui helpolta lähteä kesken illan ja itse asiassa kaikkein houkuttelevimmalta ajella kotiin rakkaani luo.. Saunaa, alkoholitonta olutta, sarjankatselua, lepoa ja läheisyyttä. Kotioloissa viihtyminen ylipäätään on tullut tosi paljon helpommaksi ja olo levolliseksi.

Tänä aamuna nukuin univelkoja pois ja oli mukavan kiireetön aamu monine kahvikupillisineen. Nyt, kun flunssa on ohi, hyödynsin aurinkoisen päivän kävelemällä musat korvissa 5 km lenkin meren rannalla! Keväinen ilma ja hyväntuulisia ihmisiä kaikkialla!

Univelat on nyt taas kuitattu ja sain valmiiksi blogin laajennuksen kaksikieliseksi, joten sivuston kehittämisenkään ei nyt pitäisi mennä kohtuuttomuuksiin siten, että muu tasapaino ajankäytössä järkkyisi. Pyrkimyksenä on nyt liikunnan aktivointi entiselleen ja tavoitteiden ja hyvien valintojen pitäminen mielessä.

En vieläkään ota paineita siitä, mikä on päätös alkoholinkäytöstä pidemmälle keväälle. Tarkat säännöt ovat valmiina, mutta tällä hetkellä en vain halua kokeilla mitään sääntöjä. Tässä vaiheessa tuntuisi omista tavoitteista tinkimiseltä ja tavallaan epäonnistumiselta tai jonkin hyvän haaskaamiselta mennä edes lyhyt matka vanhaa kohti.

28.2.2025

Työviikko on pulkassa ja vihdoin tulee aikaa levätä… ja sairastaa! Tällä kertaa to-pe menivät etäpäivinä, kun flunssa iski lopulta itsellekin päälle ja sain jännittää miten jaksan hoitaa pakolliset hommat kuunvaihteeseen mennessä. Lapsillakin on ollut kuumeilua, joten oman vastustuskyvyn pettäminen olikin lähinnä ajan kysymys.

”Selvästi parempi päivitys” tulee olemaan viikkopäiväkirja, jota päivitän viikoittain tai harvemmin sen mukaan minkä verran on uutta sanottavaa alkoholittomasta jaksostani. Aloitanpa siis tästä eli 58. päivän jälkeen:

Nyt tulee kaksi kuukautta täyteen ilman alkoholin haittavaikutuksia. Opetus tähän saakka on ollut, ettei uusi elämä ja muutos automaattisesti näytä parhaita puoliaan tai näy vireystilassa nopeasti. En ole pystynyt ulosmittaamaan kaikkia hyötyjä, vaan olen ollut aivan poikki läpi koko helmikuun. Siihen on kolme kirjavaa syytä: blogihurahdus, selkävaivat sekä illuusio rajattomasta kapasiteetista. Pystyisin kestämään työ- ja liikuntapaineet niistä tinkimättä ja puolikuntoisena ja sen päälle pyörittämään uusiakin harrastuksia ja tukemaan kaikkia läheisiäni ja antamalla aikaa kaikille tärkeimmille. Uusi ystäväkin on löytynyt. Mistään en ole ollut valmis tinkimään, paitsi omasta fyysisestä hyvinvoinnista! 🙂

Blogin ylläpito on ollut tasapainoilua rakenteellisten toiminnallisuuksien nyhräämisen eli IT-osaamisen kehittämisen ja artikkelien kirjoittelun välillä. Molemmat ovat mulle isoja mielenkiinnon kohteita ja itseluottamuksen nostajia! Ei mun luonteelle tai neurorakenteelle sovi, että opettelen joskus myöhemmin. Heti kaikki tieto tänne ja käyttöön! En haaveile elämisestä blogista saatavilla ansioilla enkä myöskään saavani tuhansia lukijoita. Mutta uskon, että mun kiinnostus laantuu, kun sen kuuluu laantua. Saan itseluottamusta ja hyvää mieltä, kun opin tekemään uuden osan sivuille. Osaaminen on tärkeämpi kuin lopputulos. Ehkä innostun keväämmällä pelkästään kirjoittamaan elämästäni ja lopetan sivujen laajentamisen tai uusien sivujen suunnittelun. Ehkä tilalle tulee jokin uusi hurahdus!

Selkävaivat on vielä täysin selättämättä. Fyssarikäyntejä, liikkeiden kokeilua, buranakuureja ja nyt määräsivät vajakille vielä jotain retard-lääkettä pitkäkestoisella vaikutuksella. Lihaskalvot liikkeelle, hermoston pitää antaa rentoutua ennen nukkumaanmenoa, ja staattisesta venyttelystä ei ole hyötyä, sanottiin. Jalkoihin säteilevien hermosärkyjen pitäisi mennä pois oikeanlaisella syvien vatsalihasten rauhallisella treenillä. Näistä tarkkaan mietityistä ja hikisen tuskaisista liikkeistä olen kuitenkin päättänyt tinkiä aikaa muuhun, joten ei ihme, ettei vaivatkaan katoa. Urheilla pystyn, kun hammasta purren lämmittelen ja popsin buranaa kolmesti päivässä. Onnistuu kiekkoilu, padel, squash, kuntosali ja varmaan juoksukin, mutta ongelma on nukkumisen tai istumisen jälkeinen kipu ja säteily.

Yöunien keskimääräinen kesto tammi- ja helmikuissa oli 5h 50 min ja 5h 54 min. Tyypillisesti heräilen kolmen neljän aikaan selkäkipuun vähintään kerran. Ei siis tarvi ihmetellä, miksi koko helmikuu meni kuin sumussa. Ensin pitää päästä vanhaan yli 6 h tasoon ja sitten saada vähintään puolen tunnin lisäys vielä keskiarvoon. Lisäys vaikuttaisi mm. kuten luovuuteen ja liikunnasta nauttimiseen. Yksi muistuttaja, joka ohjaa nukkumaan, on ChatGPT:n edistyneiden hakujen maksimirajan täyttyminen. Siitä tietää, että pitäisi istua vähemmän koneella…

Illuusio rajattomasta kapasiteetista näkyy erityisesti siinä, että olen ottanut pari kolme Xamk Pulsen kurssia työn alle samalla, kun on muutenkin jo paljon uutta totuteltavaa ja rankka alkuvuosi töissä, tyttären asioissa auttamista, lasten kesätyönhakuasiaa yms. Täysin vapaaehtoisesti ilman mitään ulkopuolista painetta. Canva-kurssi oli helppo ja mielenkiintoinen. WordPress-blogintekokurssi on ollut toistaiseksi pettymys ja ei ole tarjonnut mitään uusia oivalluksia, vaikka lähdin tyhjästä tekemään blogiani viime kuunvaiheessa ilman mitään kursseja. Datan analysointi- ja raportointijärjestelmät on jo kurssiputkessa tulossa seuraavana!

Liikuntamäärät (tammikuu 25 krt, helmikuu 17 krt) ovat nekin vähintään vuoden keskitasoa. Tuo on ollut mahdollista vain valitsemalla oikeasti kivoja palloilulajeja tai ryhmäliikuntoja. Väsyneenä en olisi päätynyt yksin salille edes kahta kertaa viikossa. Kiitos siis kuuluu huippumukaville padel-, squash- ja jumppaystävilleni motivoivasta ja kivasta seurasta!

Väsymyksestä huolimatta tunnen jo nyt isoja muutoksia mm. levollisuuteen, keskittymiskykyyn, sosiaalisuuteen, positiivisuuteen, asioiden suhteuttamiskykyyn, ongelmanratkaisukykyyn, itseluottamukseen, huumorintajuun ja iloisuuteen eli… …onnellisuuteeni liittyen! Vielä haluan päästä lisäämään listalle energisyyden ja unen hyvän laadun. Tosin juuri nyt haluaisin pikku sairastelun jälkeen ovesta ulos ja haaveilen keväisestä auringonpaisteesta!

Tekoälyltä opin, että alkoholin käytön lopettaminen vaikuttaa neurorakenteeseen eli aivojen rakenteisiin ja toimintaan merkittävästi, koska alkoholi muuttaa aivojen välittäjäaineiden tasapainoa ja hermosolujen toimintaa. Ekojen 1-3 kk aikana jo muistiin ja oppimiseen liittyvä hippokampus aivoissa alkaa palautua. Mutta on pysäyttävää miettiä, kuinka pitkän viiveen vaurioiden osittainenkin korjaantuminen vaatii. 3-6 kk ajassa ilmeisesti prefrontaalinen aivokuori palautuu, mikä vaikuttaa päätöksentekoon ja itsehillintään. Myös neuroplastiset hermoyhteydet palautuvat kehittäen luovuutta ja oppimiskykyä. 6-12 kk ajassa useimmat alkoholin aiheuttamat vauriot ovat korjaantuneet ja mielialan säätely ja energiataso paranee. Tällöin myös endorfiini- ja serotoniinihormonit tuottavat hyvää oloa normaalisti ilman alkoholin apua.

Uskon, etten enää koskaan tule hyväksymään itselleni samoja alkoholitottumuksia eri tilanteisissa kuin aiemmin. Tämän hetken tiedoilla ja tuntemuksilla isompi kysymys mietittäväksi on: Miksi ja missä tilanteessa tarvitsisin alkoholia tai saisin siitä enemmän kuin mitä voin menettää?