Vain lomalla käytettävissä

Reilut kolme kuukautta sitten maaliskuussa kirjoittelin postauksen ”Lomalla käytettävissä”. Se kertoi siitä, miten loma vapauttaa jo ennen kuin loma pääsee kunnolla vauhtiin ja miten lomailu osoittaa vääristymän henkisessä tasapainossa. Että ihminen saattaa olla muun ajan vuodesta niin arjen otteessa, ettei osaa olla vapautuneesti ja nauttia arjen keskellä ajasta kotona. Ei osaa elää sitä kutkuttavan normaalia elämää! Nyt kun luin oman aiemman kirjoitukseni, tuntuu jotenkin ihan erilaiselta ja oudolta miettiä, että tuosta on noinkin vähän aikaa. Mietin tuolloin, että mun pitää ottaa tavoitteeksi hetkessä eläminen. Tietty pakottaminen ja tuskaisuus paistaa läpi tuosta kirjoituksestani. 🙂

Tuolloin talvella istuin joka päivä läppärillä ja tunnit eivät riittäneet oikein mihinkään. Ideoita oli fyysisen kunnon ja henkisen hyvinvoinnin parantamiseen, tavoitteita oli luotu ja moni asia kirkastunut, mutta käytännön tasolla en itse elänyt lainkaan sitä omaa suunnitelmaa hurahduksen (bloggaamisen) vietyä liikaa aikaa. Katselin edelleen omaa elämääni ulkopuolelta. Aivojen aktivoiduttua filosofointi oli vähintään yhtä tärkeää kuin todellinen toteuttaminen ja elämänmuutos. Kaikkihan pitää ensin ymmärtää ja analysoida puhki! Kaikkea ei pysty muuttamaan kerralla ja tuon vaiheen tarvitsin irrottautuakseni vanhoista tottumuksistani.

Arkeakin voi odottaa!

Jokin askel on nyt taas menty eteenpäin! Ei tunnu enää yhtään siltä, että olisin elossa vain lomalla. Vaikka teinilasten kanssa kohtaamiset ovat nopeita iltapäivän moikkailuja ja tehtävänjakoa ja sitten seuraavaksi taas illalla arkirutiinien juttelua, kotiarki tuntuu taas paljon merkityksellisemmältä! Yhteinen ajankäyttö ei lopulta ole se määräävä tekijä vaan oikeanlainen tunnelma ja yhteys. Olen taas valmiimpi ja kyvykkäämpi kohtaamaan, keskittymään ja kuuntelemaan lasten uusia kuulumisia, ja yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin ehkä löytyy taas helpommin.

Töissä tahti on vain kiihtynyt, eli vaikka yllättävät käänteet, uudet haasteet ja niiden selvittäminen antavatkin lisää varmuutta, on toisessa vaakakupissa vähintään totuttu määrä kuormitusta. Joten syytä positiiviseen levolliseen tunteeseen voin hakea ensimmäisenä omasta asenteestani ja valinnoistani vapaa-ajalla. Jokin on muuttunut mun kyvyssä käsitellä yksinäisiä hetkiä, paineita, väsymystä ja epävarmuuksia. Itseluottamus on parantunut ja olo on nyt levollisempi.

Varmasti valitan yhä, kerään välillä univelkaa ja alkuiltoina töiden jälkeen lysähdän sohvalle. Mutta joka päivä myös odotan tätä ”normaalia” muutaman tunnin vapaa-aikaa ja nautin tästä. Arki-illat ei enää mene läppärillä istuen ja ymmärrys riittää paremmin ajatella, että minkään ei ole pakko tulla valmiiksi, kun itsensä kehittämisessä ei ole aikatauluja. Nyt nautin kesästä… ja yritän huomioida enemmän läheisiäni!

Mitä jos kesän menettää?

Tosi usein oon miettiny kesää tavallaan menettämisen pelon kautta. Mitä jos kesä alkaakin tänä vuonna tosi aikasin tai menee osittain ohi jo ennen kuin itse pääsen lomalle! Tai mikä kurkkua kuristava ahdistus iskeekään sitten, kun loma on loppuvaiheilla ja alkaa karu paluu arkeen. Ihan sama miten tuota ajattelua perustelisi niin onhan tollanen pyörittely ihan järjetöntä ajan haaskaamista. Viime kesälomakin tuntu onnistuneelta, ja tää vuosi on ollut ihan spesiaali!

Tää kesä tuntuu tavallaan loputtomalta ja oon jo nyt onnellinen siitä miten paljon siitä oon jo saanut irti. Urheilua, päivän paistattelua rannalla, uimista, kesäteatteria, laivareissu, terassilla pistäytymistä ja ihan tavallista ulkona liikkumista. Ei mitään erikoista enää edes tarvisi ollakaan, jotta voisin sanoa elokuussa että olipa hyvä kesä! Ja kuitenkin edessä on vielä suurin osa suunnitelmista! En millään usko, että olisin jotenkin rikki ja pettynyt neljän viikon loman päättyessä!

Tavoitepäivitystä

Vuoden alussa lisäsin Tavoitteeni-sivun, johon tuli kymmenen tiukkaa haastetta. Edelleen kaikki tuntuvat tärkeiltä. Talous, alkoholi, itsensä kehittäminen ovat asioita joista iloitsen tässä kohtaa eniten. Samoin työn ja vapaa-ajan erottaminen on mennyt ihan hyvään suuntaan. Muissa onkin vielä parannettavaa, mutta nyt ne kaikki tuntuvat mahdolliselta.

Miten olis normaali elämä?

Miksen ole aiemmin osannut tämän vertaa nauttia muutamista vapaa-ajan tunneista arki-iltaisin kotona ja miksi mun on pitänyt tietää mitä kaupungilla tapahtuu? Miksei mulla ole ollut se olo, että mulla on oikeasti kaikki tärkeimmät asiat kohdallaan jo?

Näihin ei ole kiire löytää vastauksia, mutta kyllähän alkoholin ja päämäärättömän ajanhaaskauksen totaalinen pois jättäminen viideks kuukaudeks anto mulle rauhaa, palautti mun itseluottamusta, sai näkemään hyviä asioita ja jättämään pelon ja stressaamisen vähemmälle. Kotioloista nauttiminen ja nautinnon saaminen erilaisista hallinnan tunteista joka päivä ovat tuoneet onnellisuutta.

Muut ansaitsee oman osansa

Oma muutos on vetänyt viimeisen puolen vuoden aikana mun huomion oman arkirytmin muuttamiseen. Fyysisten ja henkisten tuntemusten analysointi ja ulkomaailman tapahtumiin aktivoituminen ovat olleet pois perheeltä ja kumppanilta. En ole vieläkään nähnyt läheisteni tarpeita, kun mulla on taas ollut tää mun oma muutosprojekti… Huomiointia, kiinnostusta, kivaa tekemistä ja keskusteluja tarvitaan lisää, jotta mun kanssa olisi muilla myös levollista ja kiinnostavaa olla ja pääsisin näyttämään, että se mun parempi tasapaino on siellä ja voi tuottaa muillekin iloa.

Sillä fiiliksellä tähän loppukesään! En numeroi tuota tavoitteeksi, kun niitä on jo kymmenen pohjilla. 🙂