Epäilykseni voimistuu

Millaista olisi kokea diagnosoitu ADHD aikuisena? Edelleen kirjoitan tästä aiheesta aikalailla ummikkona. Paitsi olen tottakai oman elämäni asiantuntija! 🙂 Vielä en ole päässyt eteenpäin tutkimuksissa, mutta ajanvarauksesta 17.3. homma sitten vähitellen lähtee liikkeelle eli hyvinvointialueen kautta tutkimaan adhd-epäilyjä. Ennakkoon huvittavaa on, että pidän diagnoosia itsestäänselvänä, ja toisaalta jos olen oikein ymmärtänyt, sellaista lopullista kyllä/ei-varmuutta ei kai koskaan saakaan. 8.2. Häpeällinen supervoimani-artikkelissa kuvailin jo minua ja miten suhtaudun adhd-asiaan. Karkeasti listasin otsikot, missä asioissa epäilyt näkyvät. Kuuntelemisen taidot, hurahtamiset, kokonaisuuden pyörittely, lukemisen vaikeus, ajantajun puutteet, paikallaanolon vaikeus ja joskus pettymysten käsittely. Nytpä ajattelin kertoa joitakin tarkempia esimerkkejä viime päiviltä! Mitä tilanteita mulla arjessa on ollut ja mikä niissä on tuskastuttanut tai huvittanut. Miltäs kuulostaa? Antaisitko diagnoosin…

Ilmaisun tulvaa

Eilisilta oli hulvaton, mulle energisoiva ja rakkaan kumppanini vinkkelistä täyttä yhden miehen komediaa. Naurettiin taas oikein kunnolla. Siirryin illaksi ja yöksi tänne hänen luokse. Ollaan mm. sairasteluista johtuen nähty arki-iltoina lyhyemmin, joten mulla oli asiaa niin paljon, että olin tosi innoissani niistä kertomassa. Kerroin jotain kotisivuteknistä oivallustani ja samalla päässä oli jo parikolme seuraavaa pakkokertoa-juttua. Lopputulos oli malttamaton käsienheilutteluänkytys silmät ymmyrkäisenä ja oikein mitään ei tullut ulos! Tolle me on totuttu nauramaan yhdessä, ja kivaa siitä tuli nytkin! Tää on ehkä näitä harmittomia ja nähtäviä vaikutuksia…

Pitkälliset valmistautumiset

Seuraavaksi yhteisen sarjan päälle laittaminen Yle Areenasta oli, kuten tavallista, mun kunniatehtävä. Sarja lähti viimein n. 10 min säätämisen jälkeen pyörimään, kun olin ensin viritellyt kovemman alustan sänkyyn, järjestellyt yöpöydän ja vaatteita, laittanut 6 herätystä aamuksi, tsekannut instan ja hetken mielijohteesta Bingin hakukoneoptimointiraportin ja selannut vapaa-ajan kalenterin.

Herätyspakkomielteet

6 herätystä? Kyllä vaan! Mulla on tapana tai pakkomielteenä laittaa monta herätystä, jotta en ainakaan torkuta tai lopeta ainoaa herätystä unenpöpperössä ja nuku pommiin! Käytännössä mulla on kellossa ja puhelimessa molemmissa 3 herätystä n. 15-20 min välein, kaikki vaihtelevilla tarkoilla minuuttiluvuilla. Ja tää pahenee: Minuuttiluvut pitää olla siten, että jos torkkuväli on 10 min, herätysajat ei osu tasan tuohon 10 min jakoon. Ei voi olla 6:10 ja 6:20 vaan esim. 6:07 ja 6:21! Kaiken lisäks tää varautuminen on aika turhaa, kun heräilen selkäkipuihin, kuten tänäaamuna, viiden jälkeen. Muista pikku pakkomielteistä, kuten esineiden suoristelusta, kirjoitan kenties myöhemmin lisää.

Montaa asiaa kerralla

Ennen illan ”showtani” kotona muokkailin (maailmanvalloituksen mahdollistamiseksi!) blogia kaksikieliseksi, mikä on ollut viikonlopusta alkaen työn alla ja aikalailla nyt valmis. Ei päätä eikä häntää tekemisessä. Aloin lisäämään toimintoja, kuten muuttamaan linkkejä ja sivupohjia, ja väliin tuli aina jokin ajatus, että pakko saada artikkelien käännökset etenemään . Google-kääntäjä vaan auki ja luomaan kaksoiskappaletta vanhasta jutusta. Monta muokkaussivua auki eri aiheista ja oli vaikea muistaa mitä muutosta ikkuna koskikaan ja onko niissä jotain tallentamatta.

Malttamattomuus

Malttamattomuus: Eilenkin kävi taas niin, että vaikka tajusin olevan järkevää luoda varmuuskopio ennen seuraavia muutoksia ja se veisi vain pari minuuttia, olin tulisilla hiilillä ja en malttanu keskeyttää seuraavia muutoksia. Tällä kertaa ei käynyt vahinkoa, mutta pari kertaa samasta syystä oon joutunu palauttamaan sivuston aiempaan versioon. Voin sanoa, että melkein kaiken sivustolle oon tehny kahteen tai kolmeen kertaan ja pieninä paloina uudelleen, mikä opettaa, mutta aikaa menee niin paljon, ettei sitä muut oikein voi ymmärtääkään.

Pakkaaminen ja varautuminen

Oli taas hankalaa päättää mitä otan mukaan, kun lähden kotoa kumppanini luokse! Tilannetta tosin tällä kertaa helpotti huomattavasti se, etten vielä voi urheilla, joten pari kassia jäi sen ansiosta pakkaamatta. Mukavaa kotivaatetta, älylaitteita, latureita, hygieniatuotteita, lääkkeitä? Työläppäri varmuuden vuoksi? Nyt selvisin yhdellä ikeakassilla. Normaalisti päämäärättömyys mm. liikuntavaihtoehtojen suhteen tarkoittaa, että kaivan ja pakkaan uintikamat, salirepun, padelmailan ja lenkkikengät- ja takin ja muutamat muut varusteet mukaan auton takakonttiin siltä varalta, että ko. aktiviteetti valikoituu illan ohjelmaan. Plus kauluspaita, farkut ja tennarit siltä varalta, että päätetäänkin lähteä esim. ulos syömään! Nää skanaariot toteutuu yleensä <5 % todennäköisyydellä ja me asutaan n. 7 minuutin ajomatkan päässä toisistamme!

Tehottomat aamutoimet ja uppoutuminen

Aamupalalle oon noussut tänäänkin yli tunnin ennen muita, ja kahvinjuonnin ohella lueskellut ja kirjoitellut. Huomaan olevani yksin pöydässä ja muut on valmiina lähtemään kouluun ja töihin. Mulla on jäljellä vielä puolen tunnin aamutoimet ennen töiden alkua! 🙂

Pelkästään totaalinen uppoutuminen blogin muokkailuun osoittaa, että hurahtaminen someen on taas vienyt voiton ja muut asiat kärsivät. Liikunta on jäänyt vaivojen ja flunssan takia, mikä on pahentanut tilannetta. Odotan loppuviikosta pääseväni taas elämään kiinni…

Työn ja vapaa-ajan rajaaminen

Työt on myös nyt alkuviikon osalta pitänyt hoitaa etänä voinnin mukaan flunssan ehdoilla. Eilenkin aikaisin aamulla mulla oli ensin pallo hukassa, kumman koneen avaan ensin. Hiirimattoa ja latureita siinä siirtelin ja mietin, ehdinkö lukaista hesaria ja omia meilejä vai työt käyntiin rivakammin. Kahvinkeitto ja aamupalan syönti ei eilenkään hoitunut kerralla alta pois, vaan ensin vähän työsähköposteja ja sitten kun ajatukset päässä rauhoittuivat, marssin leiväntekoon ja uuden kahvisatsin keittoon. No lopulta sain hyvin keskityttyä töihin ilman ajatusten harhailuja.

Miten näiden kanssa edetään

Ovatko nämä ilmiöt normaaleja? Esiintyykö näitä vain väsyneenä tai stressin takia? Eipä oikeastaan, vaan mun mielestä ihan jatkuvasti. Tottuneena en osaa arvioida mikä on poikkeuksellista ja mikä on vaan osa mun luonnetta. Liikunta ainakin auttaa menemään asia kerrallaan ja tuo levollisuutta. Asioiden suunnittelu kalenteriin on osa taistelua uusia hurahduksia vastaan. Ehkä lopulta jäljelle jää pienimuotoinen arjen harhailu ja sähläys, joka on osa minua.