Miksi ADHD päätyy otsikoihin?

Tänään Hesarissa oli juttua ADHD:stä. Siinä psykologi Juulia Järvdike on haastateltavana kirjaansa ”Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia” liittyen. Artikkeli osui niin hyvin omalle kohdalle, että oli pakko työpalaverien perään poukkoilla, keskeyttää ja lukea! Ja hyvä juttuhan se oli, ei siinä mitään. Siinä kuvattiin tuttua paradoksia: Ihminen voi olla työssään ilmiömäinen suorittaja, mutta kotona täysin saamaton. Selitys löytyi tietysti dopamiinista ja aivojen palkkiojärjestelmästä.

Mun tietopohjallani en ollut mistään eri mieltä, mutta jäin miettimään paria kysymystä. Miksi ADHD päätyy otsikoihin niin usein? Onko jokin looginen selitys, miksi se nousee esille lööpeissä. Ihmisen käyttäytymiseen ja toimintakykyyn vaikuttaa suuri joukko biologisia säätelyjärjestelmiä – uni, stressi, hormonit ja välittäjäaineet jne. Silti keskustelussa yksi niistä, dopamiini, näyttää saavan erityisen paljon huomiota.

Kertoisiko sen nostaminen ilmiönä ja erityispiirteenä esiin jotakin nyky-yhteiskunnasta? Miksi dopamiinista puhutaan, mutta mielialojen muutosten ja käytösoireiden muista aiheuttajista ja stressistä vähemmän.

ADHD ja saamaton suorittaja – sama ilmiö töissä ja kotona

Suorituskyky ei ole sama asia kuin toimintakyky. Yhdessä asiassa voi tehdä tulosta ja seuraavassa suorituksessa hetken päästä jumiutua. Hyvä inspiraatio ei jatku kauaa yhtäjaksoisesti, jos keskittyminen herpaantuu. Kiinnostava tehtävä aktivoi aivojen palkkiojärjestelmän. Tylsä tehtävä ei tee sitä. Tuttua ja tunnistettua monelle diagnosoidulle tai viitteitä omaaville epäilijöille.

Työ tarjoaa monelle rakenteen, kiireen ja ulkoiset tavoitteet, ja esimieheltä saa viime kädessä priorisoinninkin. ADHD-aivot toimivat paremmin selkeässä paineessa ja merkityksessä, ymmärtääkseni adrenaliinin piiskaamana. Koti ja vapaa-aika vaativat jopa enemmän itseohjautuvuutta, ellei sitten ole niin paha tilanne, että käskyt tulevat aina valmiina kumppanilta etkä suunnittele mitään 🙂

Onko siis moderni työelämä rakennettu ADHD-aivoille – mutta arki ei? No, minusta se riippuu vähän siitä, kuinka vaativa tehtäväkenttä on molemmissa osoitteissa. Kyllähän suorituskyvyn luulisi aiheuttavan kokonaiskuormitusta, joka näkyy niin töissä kuin kotona.

Hanki elämä!

Siispä muotoilen näin: Jos adhd-oireinen töissä ylisuorittaa kaiken aikaa dopamiinihurmoksessa ja homma rakoilee lähinnä vain kotona, pitäisi tosissaan miettiä onko kaikki kunnossa vapaa-ajalla ja elämänvalinnoissa. Tilannehan viittaa käytännössä kutsumusammattiin tai ainakin vahvaan pyrkimykseen sitä kohti.

Koko ihmiskunnan janoavaa tarvetta ja kutsumusta huomattavasti todennäköisempi taustasyy lienee se fakta, että kotioloissa on jotakin vialla ja tyhjiötä yritetään täyttää töillä. Työ tarjoaa jatkuvaa motivaatiota, koska mieli suojelee ja sulkee pois ajatuksen, että vapaa-aika ei. Mun kokemusteni mukaan prokrastinaatio iskee kyllä työhön ja vapaa-aikaan. Se varmaan riippuu elämän tasapainosta.

Olin ehkä dramaattinen. Tämä ei välttämättä ole niin iso asia. Kysehän ei ole tehtävän vaativuudesta, osaamisvajeesta tai edes keskittymisongelmasta (yksittäisen tehtävän näkökulmasta) vaan mielestäni ensi vaiheessa inspiraation ja sitten motivaationlähteen puuttumisesta. Jos esim. siivoaminen tökkii etkä innostu aloittamaan, et ehkä aidosti näe sen hyötyjä muille tai itsellesi (esim. terveenä pysyminen, palkitseva tunne illalla suihkun jälkeen sohvan nurkassa, hymy rakkaan kumppanisi kasvoilla).

Miksi ADHD-aivot toimivat eri tavalla

Miksi kiire auttaa ADHD-aivoja toimimaan?

Kiire ja stressi yleensä ovat avuksi adhd-poukkoiluun ja käynnistävät tehokkaan toiminnan. Tämä on vähän ristiriidassa yleisen hyvinvointipuheen kanssa, jossa stressi on tuomittavaa. Miksi deadline pelastaa työn? Miksi ilman painetta mikään ei liiku? Uskon lukeneeni, että yksinkertaisesti siksi, että vasta adrenaliini aktivoi kunnolla dopamiinijärjestelmän.

Kun en ole alalla niin voin heitellä tähän lisäksi tämmöisen: Korreloivatko tunnollisuus luonteenpiirteenä ja adhd-oireisuus? Voisiko siitä olla peräti hoitosuhteiden ja niihin kuuluvien haastattelujen kautta hankittua tutkimustietoa? Kommentoi tai ota yhteyttä, jos tiedät tästä enemmän…Vai onko tunnollisuus seuraus tai ilmentymä synnynnäisen adhd:n ja suorituskykyongelmien paikkaamisesta ”yliyrittämisellä”.

ADHD ja muut biologiset säätelyjärjestelmät

Serotoniinijärjestelmä kehittyy varhaisessa elämässä. Ilmeisesti SERT-geenin (5-HTTLPR) variantit vaikuttavat siihen, miten tehokkaasti serotoniini siirtyy synapsissa (hermosolussa, esim. aivoissa) takaisin hermosoluun. Siihen voivat vaikuttaa mm. lapsuuden trauma tai varhainen stressi. Synnynnäiset tai kehittyneet eroavaisuudet tässä järjestelmässä vaikuttavat mielialaan ja siten käytökseen, mutta ovat ovat tavallisia biologisia variaatioita, eivät automaattisesti sairauksia. Kyseessä ei ole myöskään tahdonvoima- tai itsekuriasia.

Kortisoli on ymmärtääkseni hormoni, joka liittyy stressi- ja energiatason ja aineenvaihdunnan säätelyyn koko elimistössä. Melatoniinihormoni säätelee uni- ja valverytmiä ja sen tasapainoa järkyttää esim. stressi, ikä tai vuorotyö.

Nämä muut hormonit ilmeisesti kulkevat veressä ja vaikuttavat laajasti elimistöön ja stressin, rauhoittumisen ja vireystilan säätelyyn. ADHD:n taustalla oleva dopamiini taas on välittäjäaine synapseissa hermosolujen välillä ja säätelee aivoissa motivaatiota, tarkkaavuutta ja toiminnan ohjausta.

Lähteenä osalle näistä biologiatiedoista oli ChatGPT. Suhtaudu varauksella. Oli miten oli, en löydä biologiasta mitään ilmiselvää perustetta ADHD:n nostamiseen tikunnokkaan. Kaikki ovat pääosin tahdonvoimasta riippumattomia tiloja, jotka väkisinkin vaikuttavat suorituskykyyn. Tämä saa minut epäileväiseksi. Onko valtaväestön suhtautumisessa aseenteellisia epäkohtia, jos kerran ADHD on aina luotettava klikkiotsikko?

ADHD ja suorittamisen ääripäät

ADHD-perfektionisti

Järvdike: ”Perfektionismi ei toki ole aina huono asia, mutta usein se kääntyy itseään vastaan. Jos ongelmana on liiallinen hinkkaaminen, kannattaa laskea rimaa. 80 prosentin suoritus on riittävä. ”Tai kokeile tehdä asia huonosti! Sitten voi katsoa, romahtiko maailma. Huomaat, että todennäköisesti ei.”

Ikiaikaisena ja aika moniulotteisena perfektionistinä ymmärrän, että se on aloittamisen este ja koetaan myös viivyttelyn hienostuneemmaksi muodoksi. Jaan tähän kokemukseni. Tuo ei ideologisesti koskaan toimisi mulle. Pelko asian palautumisesta pian uudelleen pöydälleni tai tieto siitä, että virheellinen asiakirja pitää laittaa eteenpäin ovat vaikeita sivuuttaa.

Itseni kaltaisille tässä pieni mukautus vinkkiin: ”Pienennä tehtävää riittävän paljon ja sitten tee se 100 prosentin suorituksena.” Perfektionismi mulla sisältää sekä sisäisesti synnytettyä täydellisyydenhakuisuutta että myös ympäristöstä tullutta epäonnistumisen pelkoa.

Pinnistelijän syndrooma

ADHD-oireet aikuisella voivat näkyä esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, aloittamisen vaikeutena tai voimakkaana kiinnostuksen vaihteluna.

Ihminen joutuu muutenkin nykyään jatkuvasti pakottamaan itsensä keskittymään eli pinnistelemään, mikä aiheuttaa keskittymisvaikeutta, levottomuutta, väsymystä ja muistiongelmia. Nämä voivat näyttää ja tuntua ADHD-oireilta, vaikka taustalla on kuormitus, ei neurobiologinen häiriö. Kaikkia keskittymisvaikeuksia ei pidä automaattisesti selittää ADHD:lla.

Moni elää, varsinkin tiukoissa elämänvaiheissa ja ruuhkavuosissaan, jatkuvassa sisäisessä syytöskierteessä. Miksi muut pystyvät tähän ja minä en? Onko muilla vaan niin paljon vähemmän tehtävää kuin minulla? Kaikenlainen venyminen työpaikoilla ja perheissä on tullut normiksi.

Yksilölle normiksi on tullut se, että joustava ylisuorittaminen on pysyvä odotusarvo. Rehellinen riittämättömyyden tunnustaminen ja vastoinkäymiset palkitaan ymmärryksellä, mutta onko se lopulta yksilön arvioinnissa pelkkä selitys vajaaksi jäämiseen?

Tahdonvoimalla sydän pysäyksiin -haaste

En suosittele kokeilemaan, koska onnistuttuasi et välttämättä ehdi enää insipiroitua käynnistämään sitä! Dopamiinijärjestelmää ei tiettävästi voi säädellä pelkällä tahdonvoimalla. Monet ihmiset uskovat edelleen, että neurobiologisen häiriön rajoitteet ovat muokattavissa ottamalla itseään niskasta kiinni, olemalla kurinalaisempi tai noudattamalla sääntöä tai sovittua.

Miksi ADHD herättää reaktioita ja väärinymmärryksiä

Lööppikisan häviäjät

Näetkö usein tällaisia lööppejä?

• ”En pystynyt hallitsemaan väkivaltaani – Serotoniinini saa minut haukkumaan työkaveriani!”
• ”Hypin seinille tauolla ja iltapäivällä nukahtelen koneelle – lääkäriltä musertava tulos kortisolitasostani!”
• ”Ajoin koko päivän taksia kuin sumussa – nukkumatta 30 tuntiin” – enää melatoniinikaan ei auta

Eipä näitä näy! Yritin ottaa selvää miten erilaisia yllä olevat aineet, häiriöt tai tilat ovat verrattuina adhd:hen ja mitä muita sellaisia tekijöitä voi olla, jotka neurokemiallisesti ohjaavat käyttäytymistä tai suoriutumista tahdonvoiman vastaisesti.

Sählä vai yökukkuja?

Poikkeavaa käyttäytymistä ja suoriutumista selitetään siis mieluiten dopamiinilla – vaikkakin moni muukin kehon järjestelmä vaikuttaa niihin. Adhd-tyyppi on vähän rasittava sählääjä tai ei suoriudu, vaatii huomiota tai vaatii muilta kärsivällisyyttä ja välillä aikaakin. Välillä toisaalta paneutuminen, sitkeys ja peräänantamattomuus vahvuuksina peittoavat päämäärättömyyden alleen. Lue myös: Häpeällinen supervoimani

Mitä väliä sillä lopulta on oletko sählä vai yökukkuja! Vai kehnossa avioliitossa tarpova erityislasten vanhempi. Eli aaltoileeko paras työtehosi dopamiinitason, stressin, väsymyksen, masennuksen, ahdistuksen, huolen, pelon tai fyysisen kuormittumisen takia. Siksi kilpailun uutisoinnissa tai netin terveysuutispalstoilla luulisi olevan tasaisempi. On minusta kokonaan eri asia, jos pilaat työtehosi itse aiheutettujen syiden, kuten turhan kukkumisen tai alkoholin ym. nautintoaineiden takia.

ADHD liitetään työelämän suoriutumiseen useammin kuin monet muut biologiset säätelyjärjestelmät. Tähän on useita syitä, jotka liittyvät diagnostiikkaan, tutkimusperinteeseen ja kulttuuriin, ei pelkästään biologiaan. Diagnostiikka ei perustu laboratoriokokeeseen, vaan käyttäytymisen ja toimintakyvyn arviointiin, mikä mahdollistaa monenlaisia pyöristyksiä.

Epäselvissä tapauksissa diagnoosi voi myös tarjota ihmiselle selityksen omille vaikeuksilleen. Ehkä arvioijakin löytää ei niin objektiivisesti historiadatasta kaikki seikat, jotka tukee diagnoosia ja jättää huomiotta ne, jotka sotivat sitä vastaan.

Onko minulla ADHD?

En listaa tässä tyypillisiä oireita, vaan tarjoan kysymyksiä, jonka avulla voit pohtia miksi sinulle on erityisen tärkeää tietää! Onko niin, että sinua on jo vuosia kiehtonut ajatus, että sun on pakko saada tietää elänkö ihan erilaisessa tunteessa ja maailmassa kuin muut? Riippumatta työelämästä tai muusta yksittäisestä osa-alueesta? Miten esim. lääkekokeilu muuttaisi sun aivoja tai antaisi erilaisen tunteen? Siinä tapauksessa olet samassa tilanteessa kuin minä! Ehkä sun kannattaa jatkaa ja selvitellä. Huom! tämä liittyi otsikon kysymykseen.

On toinen prosessi miettiä aiheuttaako ADHD sun ongelmat töissä, parisuhteessa, kaverisuhteissa, vanhemmuudessa tai taloudenpidossa. Voit liittää sen kaikkeen, minkä olet ikinä tehnyt väärin. Varo tekemästä sitä virhettä, että alat sokaistumaan muilta vaikuttavilta tekijöiltä, jopa täysin sinusta riippumattomilta. Ts. älä oleta sun suorituskykyongelmien aiheutuvan ainoastaan adhd:stä ja ratkeavan yksinomaan adhd-lääkityksellä.

Miksi ADHD on mediassa klikkiotsikko?

Onko ADHD lisääntynyt – vai onko se tullut näkyvämmäksi ympäristössä, joka vaatii jatkuvaa keskittymistä ja itsensä johtamista? Biologinen esiintyvyys ei todennäköisesti ole kasvanut yhtä nopeasti kuin diagnoosien määrä eli tunnistaminen on parantunut.

Ehkä ADHD kiinnostaa, koska siinä yhdistyvät kyvykkyys, toiminnan säätelyn ongelma ja neurobiologinen selitys. Ehkä kysymys ei ole vain aivokemiasta. Ehkä kysymys on myös siitä, millaisia ilmiöitä pidämme kiinnostavina selittää biologian kautta.

Tai ehkä ADHD on uutisaiheena muita kiinnostavampi, koska lukija valitsee puolensa ja se löytyy aina. Joko ylemmyydentuntoisesti ollen kokonaan aiheen ulkopuolella tai toisella puolella myötätuntoa antaen tai ottaen samastumalla ja omiin kokemuksiin vertaamalla.

Suurin huolenaihe ja kohunosto tulee tässä: Voisiko olla niin, että ADHD-oireet nostattavat valtaväestölle ärsyyntyneisyyden, halveksunnan tai säälin tunteen? Haluaako lukija sanoutua omassa mielessään nopeasti irti adhd-joukosta? Miksikö? Siksi, että aihetta ei tunneta… Tai kenties siksi, että muillakin kuin adhd-oireilevilla on epävarmuuksia.

Toivottavasti yliajattelin ja olin väärässä.