Onnellinen ongelmaksi asti!

Milloin viimeksi teit helpon valinnan ja rentouduit?

Milloin viimeksi tunsit itsesi oikeasti rauhalliseksi ja levolliseksi? Muistatko listanneesi mielessä asioita, jotka sun elämässä on hyvin ja mallillaan? Muistatko asettuneesi mukavaan asentoon nauttimaan keskittyen yhteen niistä? Sulla oli mielessä illalle kolme kivaa tekemistä ja valitsit suorilta niistä yhden laittamatta asioita sen kummemmin mieluisuusjärjestykseen? Rentouduit ja tunsit olosi onnelliseksi!

Jos jokin tilanne tai ilta jo tupsahti tuosta mieleesi, olet kokenut jotakin mikä on jäänyt multa tuskallisen usein kokematta. Mutkattoman helpon valinnan ja suoraviivaisen reitin rentoutumista kohti! Mulla on useinkin sellainen tunne, että mun elämässä on pitkä lista kiinnostavia ja tärkeitä juttuja, joihin haluaisin uppoutua. Mihin niistä just nyt keskittyisin ja miten voisin jättää loput niistä odottamaan hetkeksi, etten olisi malttamaton ja poukkoileva, onnellinen ongelmaksi asti.

Ylivalinnan tila – osaatko kuvitella!

Tajuan useinkin olevani onnellinen ja innostunut, mutta ylikuormittunut päämäärättömyydestä. En helpolla väsy lyhyistä yöunista tai fyysisestä rasituksesta. Ja mulla ei ole puutetta merkityksestä – päinvastoin todella paljon hyviä merkityksellisiä asioita olemassa yhtä aikaa. Janoan tietoa, tärkeää ja palkitsevaa vuorovaikutusta ja omia aikaansaannoksia. Se aiheuttaa välillä minussa ahdistusta, vaikka elämässä onkin kaikenlaista hyvää. Ja se on tässä ja nyt, eikä jossakin tulevaisuudessa.

Voisin kuvailla ja tunnustaa, että olen eksyksissä. Mutta en niin, että minulta puuttuisi elämästä hyvää ja laadukasta sisältöä. Ei puutu hyvää suuntakaan, päinvastoin monessakin asiassa trendi on hiton hyvä! En vain osaa päättää mihin panostaisin juuri nyt, tunnin päästä, tänään illalla tai huomenna.

Ylivalinnan tila on sitä, että vaihtoehtoja on niin paljon, että päätöksenteko vaikeutuu ja tyytyväisyys heikkenee. Tai voimat ehtyvät valintaan. Uusi päivä tavallaan nollaa kaiken ja innostuneisuus yleensä palaa.

Pitääkö kaikki suunnitella?

Suunnitteletko kalenteriin lähinnä pelkät velvollisuudet? Päivitätkö kalenteriin toteutuneet menot, jotta voit tarkistaa asioiden kulun myöhemmin? Onko sulla tapana suunnitella kalenteriin myös positiiviset jutut eli ne kivat ja rentouttavat meno, joita odotat? Ja kirjata muistutukseksi ylös myös sellaiset ei-aikasidonnaiset menot, jotta ne ei unohdu.

Saattaa kuulostaa sun mielestä turhalta ajanhaaskaukselta ja sitähän se toki onkin, jos se tuntuu tarpeettomalta ja hyödyttömältä etkä ala miettiä noita ratkaisuina päämäärättömyyteen. Eli jos et tarvitse tuollaista ollaksesi rento ja levollinen ja et ole turhan tarkka valinnastasi. Itse päivitän kalenteriini noita kaikkia ja niin kauan menee hyvin, kun myös noudatan suunnitelmaa.

Suunnanmuutosten painolasti

Menot hyvissä ajoin kalenteriin ja homma toimii!? Ihan näin yksinkertaista tämä ei ole. Tässä on yksi mutta! Se, että jokin yksi tekeminen kiinnostaa minua aina eniten ja ohjelmassa on yleensä aina ”ei niin pakollisia” menoja! Ja tästähän seuraa se, etten malta olla koskematta kiinnostavimpaan asiaan tai muuttaa kalenteria ja aamulla laadittua suunnitelmaa. Alkaa se menojen, tekemisten ja niihin liittyvien aikataulujen, varusteiden ja muiden käytännön asioiden vatulointi ja välppääminen.

Kun sitten vaihtoehtoja on pöydälle heitelty jo useampi, lopputuloksena on pari kolme kassillista varusteita valmiina eteisessä ja siitä alkaa niiden ronttaus autoon. Optioiden ollessa ihanasti auki tarkkaa reittisuunnitelmaa ei enää voikaan olla. Tai on enää mahdotonta varmistaa, että kaikki tarvittavat tavarat on kerralla mukana.

En menekään salille, koska uinti kiinnostaa. En mene äijäjumppaan, koska keho saattaa kaivata venyttelyä. Ehkä skippaan molemmat, koska nyt blogi kiinnostaa ja ruuanlaittopuuhaakin on. Lenkki käy vielä alkuillasta mielessä hätäsuunnitelmana, ettei liikunta jää välistä. Tai no keskitynki tänää sarjaan ja jospa sit aamulla ennen töitä lenkille! Tää toistuu ainakin viikoittain…

Ylivalinnasta päätösväsymykseen

Kun tekee paljon päätöksiä päivän aikana, aivot väsyvät ja pienikin valinta tuntuu raskaalta. Väsymys on lopputuloksena riippumatta siitä syntyykö lopulta selkeitä päätöksiä vai ei. Joskus aikaikkuna vaan sulkeutuu ja päätös tulee tai menee ohi sitä kautta. Näköjään ehdin vain salille mutten enää uimaan, koska halli meneekin jo kiinni kun en osannut päättää!

Miten itse pystyt estämään tai lievittämään päätösväsymystä? Tähän löysin kyllä netistä aika simppelejä neuvoja:

• Valmistele päivän menot illalla tai viimeistään aamulla (ei toteudu mulla, lykkään iltapäivään)
• Suunnittele syömisesi tarkemmin ennalta – aamupala, lounas, välipala (totta ihan varmasti!)
• Tee lista päivän päätöksistä – (no enpä haluaisi tuollaista lähteä kokeilemaan!)
• Vältä univajetta – käy nukkumaan ajoissa – (uskon tämänkin, vaikka väitänkin ettei mun kognitiivisen energian ehtyminen johtuisi tästä)

Jumiutuminen ja lopettamisen piina

Kun viimein päätös on sinetöity ja mun fokus kohdistuu siihen yhteen tekemiseen ja harhailu muihin tärkeisiin tai kiinnostaviin teemoihin väistyy, seuraa keskittyneisyyden vaihe, joka voi kestää tunteja. Tämä pätkä voi olla älyttömän palkitseva ja itseluottamusta nostava. Kuten vaikka eilen, kun kirjoittelin alkuosaa ja huomasin miten jokainen vartti tuntui minuutilta ja tajusin, että on puoliyö ja olen menossa liian myöhään nukkumaan.

Elämälle suunta – miten olisi alkuun tunti kerrallaan!

Uhraan vain tunnin ja jos homma ei maistu, voin vaihtaa? Mutta seuraavan tunnin nyt vaan kirjoitan. Helppoa nyt, kun se on selvää! Tunnin päästä lähtisin ajelemaan hakemaan pelikavereita kyytiin ja padeleihin. Toimiikohan sama illalla!

Yksi moodi päivälle?

Tällaisenkin luin: Tuskin mikään kattava lista, mutta nämä riittää tämän pointin todistamiseen. Mietipä yhdistyykö sulla nämä moodit tai useita niistä samalle päivälle? Onko se sulle ongelma vai tasapainottava seikka?

• Kehomoodi: Liikunta, ulkoilu, vaivojen ennaltaehkäisevä hoito jumppaamalla tms.
• Purkumoodi: Ajatusten purku esim. päiväkirjaan, blogiin, juttelemalla lähimmille, oma ajattelu vaikkapa sängyllä maaten
• Oppimismoodi: Opiskelu, webinaari, IT-taitojen harjoittelu, uuden laitteen käyttö tms.
• Huoltomoodi: Perusasioiden hoitoa, esim. laskujen maksua, siivousta, kalenterin järjestelyä
• Ihmissuhdemoodi: lasten kanssa tekemistä, kumppanin kanssa kävelylenkki ja keskustelu, soitto kaverille
• Luova moodi: Kuvankäsittely, brändäys, some-tilin suunnittelu tmv.

Mulla tästä jäi käteen vain armoton toteamus, että kaikkia noita yritän tehdä samana päivänä luultavasti joka ikinen viikko. Pystyykö noita erottamaan? ”Sori kulta, mulla on tänään luova moodi, huomenna sitten näitä kehojuttuja…”

Voiko elämässä olla liikaa hyvää?

Ei tietenkään voi. Ota ihmeessä tähän hetki ja mieti mistä olet ylpeä ja mihin olet tyytyväinen! Niitä varmasti löytyy pitkä lista, kun mietit niitä hyviä onnen ja levollisuuden hetkiä!

Mun listalle tulee mieleen perhe, terveet lapset, oma perusterveys, isosisko ja vanhemmat terveinä, hyvä parisuhde, pitkäaikaiset ja uudemmat ystävät, haasteita tarjoava työ, mahdollisuudet monipuoliseen urheiluun, vapaa-ajan rytmittämiseen, hyvään taloudenhoitoon ja jopa vastoinkäymisten ottamiseen vastaan sopivina annoksina.

Kaikki nämä ovat olleet mulle todellisia etuoikeuksia ja olen onnekas.

Onnen kukkuloista epätoivon kuiluihin

Kun iskee melankolinen tunne, koitan muistuttaa itseäni noista. Aina nämä eivät pysy mielessä, vaan mieleni sahaa huippufiiliksistä epätoivon partaalle.

Paras fiilis on tietty silloin kun tärkeät työjutut on aikataulussa ja ehdin valmistautua tulevaan, parisuhdelaatuaikaa piisaa ja tunnelma on hyvä, lasten asioista on hyvä käsitys eli tieto missä jokaisen osalta mennään, urheilu sujuu ja vaivat ja vammat ovat taka-alalla, tilillä on rahaa perusjuttuihin ja sitä on käytetty fiksusti, on hetki aikaa pysähtyä ja seurata uutisia ja maailman menoa, kirjoittaa ajatuksia blogiin ja vielä on jäänyt riittävästi aikaa nukkumiselle.

Varmaan arvasitkin, mitä totean seuraavaksi. Jos yksikin näistä jää toteutumatta, fiilis ei ole enää ihan huipussaan. Vaadin itseltäni varmaan liikaa. Koska olen pakkomielteinen hurahtaja, joka ei ole koskaan päättänyt että jokin teema otetaan mukaan elämään sitten joskus myöhemmin. Korjaan: Olen päättänyt. Sähkökitaran soittotaito on odotuslistalla ja siitä realisoituu tavoite vasta kun olen liian raihnainen urheiluun 🙂

Aiheeseen liittyy aiemmat julkaisut ADHD aikuisena ja Häpeälliset supervoimani!

Se kultainen keskitie…

Mulla on monta painavaa syytä myöntyä toteamaan, että tällaisessa ylisuorittamisessa, itse aiheutetussa ylivalintatilassa ja hurahduksissa ei ole mitään järkeä ja että tasapaino elämän kiinnostavien asioiden välillä kannattaa joka käänteessä pyrkiä säilyttämään:

• Aikataulujen ja toisten ihmisten kunnioittaminen
• Fyysinen kunto – keho ei tykkää liiallisesta istumisesta koneen ääressä tai yksipuolisesta urheilemisesta
• Riittävä uni ja palautuminen – ennemmin tai myöhemmin tingit siitä!
• Oppimiselle tulee annetuksi aikaa – lepoa ja tietojen/taitojen sulattelua

Ihminen ei ole suunniteltu hurahduksille ja liiallisiin päätöksentekotilanteisiin. En mene tähän liittyviin neurologisiin perusteisiin, joita on netti pullollaan.

Mitä itse haluaisit muuttaa?

Mitä tekisit mun asemassa ensin? Minkä tavoitteen asettaisit itsellesi, jotta valintatilanteet helpottuisivat?