Motivaatio on myytti – miksen pysy liikkeessä?

Tänään tein yhden elämäni vaikeimmista lenkeistä. En ollut suunnitellut mitään, vaan lähdin tyypilliseen tapaan vaan liikkumaan.

Lähdin toiveikkaana hölkkäämään ja innostuin jopa sadesäästä. Vaihdoin hölkkäkävelyyn, kävelyyn ja lopulta laahustamiseen. Selkäkipu säteili koko oikeaan kehon puoliskoon ja liikunnasta tai edes maisemista oli mahdotonta nauttia.

Silti jälkikäteen on kiva olo siitä, että yritin.

Illan kokkailu tuntui mukavammalta. Parituhatta kaloria espanjalaiselta illalliselta oli helpompi ottaa vastaan. Pieni liike muutti koko loppupäivän sävyn.

Miksi jään paikalleni, vaikka tiedän mitä pitäisi tehdä?

Motivaatio ei ole vakaa tila. Se vaihtelee nopeasti ja siihen vaikuttaa jatkuvasti uni, stressi, mieliala ja ympäristö. Sen lisäksi tietysti fyysiset vammat ja vaivat nakertavat innokkuutta.

Mutta jos odotan motivaatiota, odotan jotain epävakaata.

Vajoan lamaantumisen kuoppaan, koska olen totuttanut itseni siihen, että liikuntaan tarvitaan motivaatio.

Olen hyväksynyt, että minulle se ei ole koskaan terapiakeino tai pääkopan tuulettamista.

Olen ajatellut pitkään, että liikunnan pitäisi tuntua hyvältä jo etukäteen – että sen pitäisi olla jonkinlainen mielen ja kehon harmoniahetki.

Mutta väsyneenä, ahdistuneena tai kipeänä sitä hetkeä ei tule.

Annan itselleni luvan myös mennä asioiden edelle ja miettiä liikunnan aikana, kuinka pitkä matka on vielä kotiin ja mitä tekisin seuraavaksi.

En ole elämäntapaliikkuja, vaan suorittaja. Liikunta ei ole enää minulle itsestäänselvyys.

Aivot suosivat helppoa – eivät tärkeää

Kun tuntuu pahalta, olisiko luovuttamisen sijasta fiksumpaa pysähtyä, käydä ulkokuntosalilla tai venytellä musiikkia kuunnellen. Testata, mitä hermostolle voisi ”lennosta” tehdä kipujen helpottamiseksi ja jatkaa sitten alkuperäisellä suunnitelmalla. Tai vetää rockybalboana hammasta purren kovemmalla vauhdilla juosten kotiin ja suihkuun.

Todennäköisesti.

Mutta aivot suosivat helppoa. Ihminen ei ole rakennettu valitsemaan “tärkeintä”, vaan “miellyttävintä nyt”.

Siksi kivut tai hankala tunne saavat minut lamaantumaan kesken kaiken. Siksi uutiset, some, teknologia tai pienet palkitsevat askareet vievät voiton liikunnasta – vaikka ”tiedän paremmin”.

Motivaatio ei voita tätä automaattisesti.

Tämä yksi virhe katkaisee liikkeen viikoiksi

Jos kiirettä, työstressiä ja aikataulutettuja tapahtumia on liikaa, tiedän tarvitsevani ensin sen pysähtymisen ja kiireettömyyden. Päivän tai parin tauon jälkeen huomaan, että stressi ja sähellys on poissa, mutta niin on motivaatiokin.

Päivän tauko venyy viikoksi, kun en enää pysty pakottamaan itseäni liikkeelle. Hidastaminen muuttuu luovuttamiseksi.

Rakenne voittaa tunteen. Ymmärrän, että ihmiset, jotka saavat asioita aikaan, eivät odota motivaatiota.
He käyttävät kalenteria, rutiineja ja ennalta tehtyjä päätöksiä. Eli järjestelmää, joka toimii myös silloin kun ei huvita.

Itse teen vain alustavia päätöksiä ja minulla on aina vaihtoehtoisia suunnitelmia. Silloin on helppo paeta ja jumiutua. Tekosyiksi kelpaavat kotityöt, kauppareissu tai uutisten lukeminen. Mikä saa sinut jumittumaan ja menettämään motivaation liikkumiseen?

Et tarvitse motivaatiota – tarvitset tämän rakenteen

Motivaatio on myytti. Useimmiten toiminta synnyttää motivaation.

Lenkki voi alkaa vastahakoisesti ja muuttua hyväksi kesken matkan. Kirjoittaminen voi alkaa tyhjästä ja ajatus kirkastua prosessin aikana. Tunne seuraa tekemistä – ei johda sitä.

Aina näin ei käy. Silloin ratkaisu ei ole lopettaa, vaan keventää:

• lyhyempi lenkki
• hitaampi tempo
• ts. matalampi tavoite – muokkaa tavoitetta, älä luovuta suoritusta!

Roiku mukana – aina ei tarvitse tuntua hyvältä. Tai muokkaa ohjelmaa realistiseksi. Eteneminen on tärkeämpää kuin vauhti. Venyttele, kävele, valitse 2-3 paikkaa, joissa käyt, ota valokuvia!

Miksi liikunta oikeasti nostaa itsetuntoa?

Mitä tieteellistä pohjaa on sille, että aktiivisuus liikkumiseen kasvattaa itsetuntoa ja ruokkii motivaatiota?

Liikunnan hyöty itsetuntoon ei ole pelkkä klisee, vaan perustuu erilaisiin palautteisiin.

Minäpystyvyys

Lähde: Suomen Coaching-yhdistys – Minäpystyvyys ja luovuus coachingissa (Annele Aarni-Wiklund 5.11.2024):

”Albert Banduran minäpystyvyyden teoria kuvaa yksilön uskoa omiin kykyihinsä. Luova minäpystyvyys tarkoittaa yksilön kykyä luottaa omaan luovuuteensa ja sen vaikutus näkyy siinä, miten ihminen kohtaa epäonnistumisia ja oppii niistä. Minäpystyvyyden kehittäminen luo pohjan resilienssille ja tukee luovuutta. Minäpystyvyys vahvistaa motivaatiota ja sinnikkyyttä, jotka ovat keskeisiä tekijöitä uuden oppimisessa ja kokeilemisessa.”

Suosittelen lukemaan tuosta Coaching-artikkelista myös kappaleen ”Minäpystyvyyden rakennuspalikat”!

Kehollinen palaute

Toinen ja mulle iso vaikutin on kehollinen palaute. Liikunnan tai treenin tuloksena saatu kehitys (voima, kestävyys, ryhti, hoikistuminen, kipujen lieveneminen) antaa signaalin siitä, että olen oikealla polulla ja itsetunto paranee. Se vahvistaa myös uskoa omiin kykyihini.

Neurobiologia

Neurobiologisesti liikunta vaikuttaa dopamiiniin ja serotoniiniin, mikä vakauttaa mielialaa ja negatiivinen itsearviointi vähenee.

Identiteetti

Identiteetti muokkautuu (ainakin omasta mielestä), kun liikkuu säännöllisesti. ”Olen ihminen, joka pitää huolta itsestään” – tämä on suoraan itsetuntoa rakentava narratiivi.

Liikunta ei yksin korjaa huonoa itsetuntoa ja ylisuorittaminen voi heikentää sitä. Liikunta kasvattaa itsetuntoa siksi, että se tuottaa toistuvia, konkreettisia kokemuksia omasta kyvykkyydestä – ja nämä kokemukset rakentavat käsitystä itsestä.

Näin pysyt liikkeessä, kun ei kiinnosta

Mikä sitten auttaisi siihen, ettei jatkuvasti joutuisi pakottamaan itsensä liikkeelle hankkimaan yllä kuvattuja palkintoja. Riippuu tilanteesta! Jos olet kuten minä ja sinulla ei edes ole ohjelmaa (ei liikuntamenoja kalenterissa), rakenna sellainen! Jos sinulla on ohjelma, mutta sitä on vaikea noudattaa kurinalaisesti, mukauta ohjelmaa! Tee siitä helpompi esim. viikoksi.

Tee vaikka ilman motivaatiota

Motivaatio on aina jossain määrin olemassa – mutta se ei ole luotettava käynnistin.
Se on sivutuote. Motivaatio tuntuu tärkeältä, mutta käytännössä eteneminen syntyy päätöksistä ja toiminnasta – myös silloin kun ei kiinnosta.

Ohjelman rakentaminen, jatkuvuus ja siitä saatu hallinnan tunne vie paineet yksittäiseltä liikuntakerralta. Pitää olla tieto, että huono kerta ei romuta mitään, koska ohjelmassa tulee aina vastaan uusi tilaisuus. Älä mieti liikaa motivaatiota, vaan mene ja tee.

Mikä saa sinut pysähtymään – ja mikä saisi sinut liikkeelle tänään?

Sanoista tekoihin! Lue lisää: Välirikkoja ja ikävää (10.5.2025)